Tampereen ympäristöpolitiikan merkitys energiansäästötyön arkikäytäntöihin Johanneksen koulussa ja tilakeskuksessa

Tutkimuksessa tarkastellaan Tampereen kaupungin Johanneksen koulua ja tilakeskusta energiansäästökäytäntöjen toimintaympäristöinä. Tavoitteena on ollut kuvata tapauksen avulla kaupungin ohjelmallisen energiansäästötyön aikaansaannoksia eli millaisia konkreettisia ja toiminnallisia käytäntöjä se on synnyttänyt. Tutkimuksessa kiinnitetään siis huomiota siihen, miten hyvin tavoitteellinen ohjelmapuhe on kääntynyt arjen toiminnaksi. Toiseksi tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita toimintaympäristössä työskentelevien heterogeenisten toimijoiden ja tekijöiden toimintamahdollisuuksista sekä mahdollisista rajoitteista energian säästämiseksi. Kolmas tutkimuksen tehtävä on ollut tarkastella Tampereen ympäristöpolitiikan näkyvyyttä niin tilakeskuksen kuin Johanneksen koulunkin toimintatodellisuudessa: millä tavoin ympäristönäkökulma on sisäistetty näiden yksiköiden toimintatapoihin? Tutkimus on tapaustutkimus, jossa lähtökohtana on ollut tarkastella energiansäästöä kaupungin kiinteistöissä niin kiinteistöjen omistajan (Tampereen kaupungin tilakeskus) kuin käyttäjänkin (Tampereen kaupungin Johanneksen koulu) näkökulmasta. Tutkimusaineisto koostuu 13 teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat valikoituneet pääasiallisesti edustamansa ammattiryhmän tai asemansa vuoksi, mutta avaininformanttien löytämiseksi on käytetty myös lumipallomenetelmää. Aineistossa on ennen kaikkea haluttu kiinnittää huomiota eri ammattiryhmien ja asemien edustavuuteen. Teemahaastatteluissa on huomioitu tutkimuksen kaksi eri ulottuvuutta: tilakeskuksen edustama kaupungin formaali ulottuvuus ja Johanneksen koulun toiminnallinen ulottuvuus. Aineiston analyysi on perustunut teemoitteluun, joka on jakautunut yhä tarkempiin aihealueisiin sekä haastateltavien esiin nostamiin säröihin. Tutkimus nojautuu teoreettisesti ja ennen kaikkea aineistolähtöisesti toimintatilan ­käsitteen ympärille. Tutkimuksen keskiössä ovat näin ollen toimijoiden ja tekijöiden verkosto, arkikäytännöt sekä se, miten energiansäästö paikantuu osaksi arkista järkeilyä ja arkitietoa. Tutkimus osoitti, että kaupungin ohjelmallinen energiansäästötyö on kiinteistöteknisestä näkökulmasta saavuttanut tavoitteensa, mutta toiminnallisesti katsottuna tavoiteltavaa vielä riittää. Tampereen kaupungin tilakeskus on energia- ja seurantakatselmusten ja niistä seuranneiden energiansäästötoimenpiteiden avulla pystynyt parantamaan kiinteistöjen energiataloudellisuutta. Katselmusten lisäksi muita merkittäviä tilakeskuksen energiansäästötoimintaa edistäneitä käytäntöjä ovat kiinteistöjen energiankulutusseuranta ja tilakeskuksen erillinen määräraha energiansäästötoimenpiteisiin. Koulun henkilökunnan toiminnasta konkreettiset energiansäästötoimet olivat vaikeasti löydettävissä. Toiminnallisen tason tekijöiden ja toimijoiden oli vaikea puhua energiansäästöstä, mikä kuitenkin oli osoitus siitä, että energiansäästö koettiin olevan osa itsestään selvää toimintaa eli arkitietoa. Johanneksen koulun oppilaille energiansäästöasiat ja laajemmin kestävä kehitys opetetaan opetussuunnitelman mukaisesti oppiaineiden yhteydessä. Perusopetuksen lisäksi koulun toimintakulttuuriin kuului melko vähän energia- ja ympäristövastuullisuutta edistäviä käytäntöjä. Tutkimus myös osoitti, että toimintatilallisesti energiansäästöä tarkastellen toimijoiden ja tekijöiden toimintamahdollisuuksia rajoittavat reunaehdot, kuten työntekijöiden kiire, tiedonkulun ongelmat, toimintaympäristön jatkuvat muutokset, fyysiset reunaehdot ja raha. Puuttuminen näihin rajoitteisiin voi auttaa muuttamaan toimintaympäristöä energiansäästöä edistäväksi. Myös koulutuksellisin keinoin voidaan lisätä eri ammattiryhmien tietoisuutta arkisten työrutiinien vaikutuksesta energiankulutukseen ja konkretisoida energiansäästötavoitteet selvemmin osaksi jokapäiväistä arkea, osaksi jokaisen työntekijän ammattitaitoa. Hyvin tärkeää olisi myös, että energianvastuullinen toiminta olisi tietoisesti osa toimintakulttuuria. Toimintakulttuurin muutokseen tarvitaan koko henkilökunnan yhteistoimintaa, jossa keskeisessä asemassa on toimijoiden ja tekijöiden avoin vuorovaikutus ja yhteistyö. Tässä tutkimuksessa Tampereen ympäristöpolitiikka kiteytyi kestävän kehityksen periaatteeseen, joka käsitteenä on sisäistetty kaupungin formaalilla tasolla ja koulun opetusympäristössä. Toiminnallisen tason tarkastelussa muun kuin opetushenkilökunnan oli vaikea hahmottaa, millä tavalla kestävä kehitys on osa heidän arkisia työrutiinejaan. Kaupungin eri yksiköiden kestävän kehityksen asioita edistävät kestävän kehityksen vastaavat, ja yksiköihin on tehty kestävän kehityksen ohjelmia. Ympäristövastuullisen toiminnan edistäminen yksiköissä ei kuitenkaan voi olla yhden inhimillisen toimijan vastuulla, vaan tässäkin avainasemassa on yhteistoiminta. Energiansäästöä ja laajemmin kaupungin energiankäyttöä ajatellen Tampereen ympäristöpolitiikan merkitys on ollut tuoda ympäristö- ja ennen kaikkea ilmastoasiat energia-asioiden yhteyteen, jolloin energiavastuullisuus osana ympäristövastuullisuutta on otettava huomioon kaupungin kaikilla toimialoilla. Toimialat tarvitsevat konkreettisia keinoja ja tukea toteuttaa ympäristöpolitiikkaa. Avainsanat: arkinen järkeily, arkitieto, energiansäästö, kestävä kehitys, käytännöt, Tampereen kaupunki, toimintatil