Häpeän hallitsemat. Psykoanalyyttinen tulkinta Anton Tšehovin Kolmesta sisaresta

Tutkielmassa analysoidaan ja tulkitaan Anton Tšehovin näytelmää Kolme sisarta. Näkökulma on psykoanalyyttinen. Teoria yhdistyy tutkielmassa teatterin tekemiseen, sillä tekijä ohjasi Kolme sisarta psykoanalyysia apunaan käyttäen syksyllä 1997. Tuo ohjaus on tämän tutkielman perusta. Tekijän ohjauksellisena ja tutkimuksellisena tavoitteena oli tutkia, millaisina näytelmän tapahtumat ja henkilöt näyttäytyvät psykoanalyysin valossa, sekä samalla testata psykoanalyysin toimivuutta ohjaajan työkaluna. Psykoanalyysin näkökulma ihmiseen on teatterin tekemisen kannalta hedelmällinen. Molemmissa ihminen nähdään tavoitteellisena olentona, jonka jokainen tunne, teko ja sana on pyrkimystä kohti jotain. Psykoanalyysissa yksi olennainen tavoite on pyrkimys toisaalta mielenrauhaan, toisaalta mielihyvään. Tässä tutkielmassa keskiöön nousee psykoanalyyttinen teoria kuolemanvietistä eli Thanatoksesta ja elämänvietistä eli Eroksesta. Thanatos pyrkii mielenrauhaan, Eros mielihyvään. Näytelmän henkilöiden sisäiset kamppailut, samoin kuin heidän konfliktinsa toisten roolihahmojen kanssa on mahdollista nähdä Thanatoksen ja Eroksen kamppailuna. Tutkielman ja roolianalyysien tärkein yksittäinen käsite on häpeä. Häpeä on tunne, joka ihmisen valtaa hänen tullessaan torjutuksi. Häpeä on keino, jolla Thanatos pitää Erosta kurissa: se on jokapäiväistä, sietämätöntä, jopa tuhoisaa. Jokainen Kolmen sisaren henkilöistä käsittelee häpeäänsä eri tavoin. Psykoanalyysi näkee ihmisen perheen jäsenenä. Kolme sisarta on näytelmä perheestä, ja perhe-näkökulma vielä korostuu psykoanalyyttisessa tulkinnassa. Näytelmä näyttäytyy tarinana siitä, miten kenraalin lapset eivät kykene kasvamaan aikuisiksi. Isä on lastensa tiellä, kun nämä yrittävät rakastaa, tehdä työtä, hallita elämäänsä. Isä on sisäistynyt lastensa kurittavaksi yliminäksi, ja isästä kehittyy koko näytelmää ja näyttämöä ankarin silmin tarkkaileva hahmo. Asiasanat: Kolme sisarta, Tšehov, Freud, psykoanalyysi, Thanatos, Eros, häpeä, näytelmäanalyysi