Jälkihuoltokäytännöt Hämeenlinnassa : Jälkihuollon toteuttaminen ja jälkihuolto nuoren selviytymisen ja itsenäistymisen tukijana

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan jälkihuoltokäytäntöjä Hämeenlinnassa 18 - 21- vuotiailla nuorilla vuosina 1992 - 2000. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata jälkihuoltokäytäntöjä Hämeenlinnassa ja selvittää niiden toimivuutta nuorten selviytymisen ja itsenäis-tymisen tukemisessa. Jälkihuollon yhteiskunnallinen sekä yksilötason merkitys on mittava ­ kunnollinen jälkihuolto antaa sijoitetulle nuorelle mahdollisuuden muuttaa elä-mänsä suuntaa ja estää nuoren syrjäytymistä sekä sosiaalisten ongelmien kasautumista. Parhaimmillaan jälkihuolto on monen eri yhteistyötahon tavoitteellista toimintaa, jonka avulla entinen lastensuojelulapsi tai -nuori siirtyy yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Tutkimuksen aineisto koostuu Hämeenlinnan kaupungin lastensuojelutyön asiakastietojärjestelmään dokumentoiduista 18 nuoren asiakasteksteistä ja neljän sosiaalityöntekijän teemahaastatteluista, joilla täydennettiin asiakasteksteistä nousseita kysymyksiä. Aineistojen analyysissa on käytetty teemoittelua. Teoriaosuudessa aihealuetta on lähestytty lastensuojelulain, nuoruuden ja sosiaalisen selviytymisen kautta. Keskeisimpänä näkemyksenä teoriaosuudesta nousi nuoruuden ja aikuisuuden väliin jäävän ikävaiheen tärkeä merkitys ihmisen elämässä - siirtymässä nuoruudesta aikuisuuteen. Tässä siirtymävaiheessa nuoren tarvitsema tuki on yksilöllistä ja tarve tulee määritellä jokaisen nuoren kohdalla erikseen. Vertaisryhmätoiminnan ja tukihenkilöiden mahdollistaminen sekä harrastusten, koulutuksen ja ammatin hankinnan tukeminen korostuivat tärkeinä työmuotoina jälkihuollon suunnittelussa ja toteutuksessa. Sosiaalisen selviytymisen näkökulmasta katsottuna oikeanlaisen työmuodon löytyminen ja luottamuksellisen aikuissuhteen mahdollistuminen tuntui vaikuttavan koko tulevan elämän suunnitteluun ja suuntaan. Tulosten perusteella jälkihuoltokäytännöt Hämeenlinnassa vaihtelivat suuresti. Työntekijöiden antama kuva vakiintuneesta käytännöstä oli osittain ristiriidassa lastensuojeluasiakirjoihin dokumentoitujen tietojen kanssa, missä itse työskentely näyttäytyi vain harvojen nuorten kohdalla. Työntekijät korostivat jälkihuollon tärkeyttä ja mahdollisuutta lastensuojelutyön viimeisenä lenkkinä. Käytännössä työn toteuttaminen kuitenkin hukkui muun lastensuojelutyön alle. Ristiriita lain velvoitteiden ja olemassa olevien resurssien välillä hankaloitti työn tekemistä tavoitteellisesti ja tarkoituksenmukaisesti. Vaikeutena jälkihuoltotyössä nähtiin nuorten oma sitoutumattomuus jälkihuoltoaikana. Aineistoista nousi selkeästi esiin toive ”paremmasta” toimintamallista, ohjeista ja resursseista jälkihuollon toteuttamiseksi. Asiasanat: Lastensuojelu, jälkihuolto, itsenäistymine