Minä liikkujana - 5.-6. luokkalaisetn käsityksiä itsestään liikkujana

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää espoolaisten ja pyhtääläisten 5. ­ 6. ­ luokkalaisten oppilaiden käsityksiä itsestään liikkujina. Asuinpaikan lisäksi otimme vertailuun mukaan myös sukupuolen. Tutkimme oppilaita kyselylomakkeen avulla. Tutkimuksessamme oli 275 oppilasta, joista espoolaisia 162 ja pyhtääläisiä 113. Tutkittavista oli tyttöjä 147 ja poikia 128. Tutkimuksessamme on sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen osuus. Kyselylomake löytyy liitteenä (Liite 1). Kvalitatiivinen osuus kohdistui vaan yhteen avoimeen kysymykseen, joka toimi myös strukturoidun kyselylomakkeen kontrollikysymyksenä. Kvantitatiivisen osion analysointiin käytimme SPSS-ohjelmaa. Teoriataustamme perustuu K.R. Foxin liikuntamotivaatioteoriaan, jota esittelemme työssämme myös Sarlinin & Lintusen näkökulmasta käsin. Foxin teorian mukaan liikkumista motivoivat niin sosiaaliset, fyysiset kuin psyykkiset tekijät. Toinen teoriamalli, jota käytimme, oli J.L. Dudan minäorientaatio ja tehtäväorientaatio liikunnassa. Kyselylomakkeen avulla kartoitimme oppilaiden liikuntatottumuksia niin koulussa kuin vapaa-ajalla. Tutkimusongelmamme olivat: Millainen on oppilaan oma arvio liikuntakyvystään? Mitkä ovat oppilaan liikuntaharrastuneisuuden taustalla olevat motivaatiotekijät? Miten tyttöjen ja poikien käsitys itsestään liikkujana eroaa? Onko asuinpaikalla merkitystä lasten liikuntaharrastuneisuuteen? Motivoiko lasta liikkumaan minä - vai tehtäväorientaatio? Kvantitatiivisen kyselyn tuloksista laskettiin prosenttijakaumat ja selvitettiin eri ryhmien liikuntatottumusten eroja vertaamalla osioiden keskiarvoja toisiinsa. Tilastollisessa analyysissä käytettiin t-testiä, ristiintaulukointia ja Khin neliötestiä. Avoimen kysymyksen jaottelimme vastauksien perusteella kolmeen esille nousseeseen kategoriaan. Jokaisen kategorian sisältä löytyi oppilaiden mielipiteitä liikkumisesta. Niitä esittelemme analysointiosuudessa. Liikuntatottumuksissa ei näyttänyt olevan juurikaan eroja kaupungin ja pienen maaseutukunnan välillä. Ainoa merkittävä ero oli siinä, että Pyhtäällä lapset toivat enemmän esille hyötyliikunnan määrän kokonaisliikkumisessaan. Maininnan arvoinen voi olla myös liikuntakertojen määrä viikossa, sillä espoolaisista 36 % ilmoitti liikkuvansa 4-6 krt viikossa, kun vastaava luku pyhtääläisten keskuudessa on 31 %. Tyttöjen ja poikien välillä emme myöskään havainneet suuriakaan eroja. Sukupuolieroja esiintyi vain harrastusmäärien ääripäissä. Pojista 22 % ilmoitti harrastavansa liikuntaa yli 6 krt viikossa, kun tyttöjen määrä oli vain12 %. Pojista 8 % ilmoitti, ettei harrasta liikuntaa lainkaan, kun tyttöjen ryhmässä vastaava oli 0 %. Liikuntanumeroihinsa ilmoitti suurin osa olevansa tyytyväisiä (n=156), numeron opettajan arvioimaa paremmaksi itsensä luokitteli myös mittava joukko (n=98). Tulosten perusteella näyttää siltä, että tutkimamme ikäluokka liikkuu aktiivisesti ja liikkumiseen vaikuttavat niin fyysiset, psyykkiset kuin sosiaaliset tekijät. Liikuntanumeroiden keskiarvo oli myös korkea (8,25), mikä viittaa liikunnan olevan edelleen koulussa pidetyimpien aineiden joukossa. Suurin osa oppilaista oli tehtäväorientoituneita, joka omalta osaltaan kuvastaa, että oppilaat liikkuvat saavuttaakseen jotain hyvää, eikä kilpailuvietin motivoimana. Kilpailu ei ole paha asia, mutta ei sen myöskään tarvitse olla pääasia. Asiasanat: liikunta, motivaatio, pätevyys, minäkäsitys, varhaisnuoruus, liikuntakokemu