Opettajien ja vanhempien kokemuksia lähikouluperiaatteesta, sen toteutumisesta ja onnistumisesta Metsolan ja Ojamon kouluissa

Tässä tutkimuksessa lähikouluperiaatetta käsitellään inkluusiokäsitteen avulla. Inkluusio ja lähikouluperiaate ovat kehittyneet alkujaan integraatioajattelusta, jolloin erityisoppilaita siirrettiin erityisopetuksesta yleisopetukseen. Tänä päivänä jokaisella lapsella on inkluusioajattelun mukaisesti oikeus käydä lähikouluansa erilaisuudesta huolimatta. Tällainen koulunkäyntimalli ei kuitenkaan poista erityisopetuksen tarvetta, vaan sen sijaan tuo palvelun erityisoppilaan luo. Vaikka inkluusion perusperiaatteet on kirjattu muun muassa YK:n julkilausumiin ja Suomen perusopetuslakiin, saavat kunnat melko itsenäisesti päättää lähikouluperiaatteen toteutustavasta. Näin ollen pysyvä integraatio maassamme on harvinaista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää opettajien ja erityislasten vanhempien kokemuksia lähikouluperiaatteesta, sen toteutumisesta ja onnistumisesta kahdessa eri lohjalaisessa koulussa, jossa kummassakin toteutetaan lähikouluperiaatetta hieman eri tavoin. Tutkimus oli kvalitatiivinen fenomenografiatutkimus, jonka avulla oli mahdollista tutkia eri haastateltavien käsityksiä ja kokemuksia lähikouluperiaatteesta. Tutkimukseen valikoitui sellaisia tutkittavia, jotka ajattelivat eri tavoin, joilla oli erilainen kokemustausta erityisoppilaista ja jotka olivat eri tavoin tekemisissä erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa. Aineisto kerättiin haastatteluilla. Haastateltavia oli 12, joista seitsemän oli opettajaa ja viisi vanhempaa. Tutkimuksen perusteella voi sanoa, että opettajat pitivät lähikouluperiaatetta hyödyllisenä, mutta hyvin keskeneräisenä strategiana. Toteutumisen onnistumiseen jatkossa tarvitaan aikaa ja lisäresursseja. Myös jokaisen erityisoppilaan integrointeja yleisopetukseen tulisi tarkoin harkita ja pohtia oppilaan todellisia mahdollisuuksia selviytyä lähikoulussa. Koulujärjestelmän on kuitenkin palveltava jokaista oppilasta, jolloin tukiresursseja tulisi jäädä myös tavallisille oppilaille, eikä koulukäynti perustuisi vain erityislasten tukemiseen. Erityisoppilaiden vanhemmat näkivät lähikouluperiaatteen toteutumisen positiivisena muutoksena erityisopetusjärjestelmässä. Suurimpina ongelmina lähikouluissa erityisoppilaiden kohdalla olivat sosiaalinen integraatio ja suvaitsevaisuus, jotka toteutuivat vain niiden erityisoppilaiden kohdalla, joilla oli lieviä oppimisvaikeuksia. Osa vanhemmista ja opettajista kannatti erityisluokkia sellaisille erityisoppilaille, joilla oli laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Avainsanat: lähikoulu, lähikouluperiaate, inkluusio, erityisopetus, erityisoppilas, opettajat, vanhemmat, sosiaalinen integraatio ja fenomenografia