South African White Identity in André Brink's The Rights of Desire and Imaginings of Sand

Tutkielmani tarkastelee valkoisuutta ja valkoista identiteettiä apartheidin jälkeisessä Etelä-Afrikassa kahden André Brinkin romaanin, The Rights of Desire (2001, suom. Intohimon oikeudet) ja Imaginings of Sand (1996, suom. Hiekkalinna), kautta. Mille valkoinen identiteetti rakentui apartheidin aikana, ja kuinka se on muuttunut 1990-luvulla tapahtuneen apartheid-koneiston purkamisen jälkeen? Onko se muuttunut? Kuinka kolonialistinen menneisyys vaikuttaa nykyiseen ajatteluun valkoisuudesta Etelä-Afrikassa? Teoriakappaleessa tarkastelen, kuinka identiteetti rakentuu, mitkä ovat keskeisiä identiteetin määrittäjiä, ja millä eri tavoin sitä on teoretisoitu historiallisesti. Analyysini lähtökohtana on käsitys identiteetistä tiedostamattomasti vuorovaikutuksen kautta rakentuvana. Rakennamme itsellemme identiteetin narratiivien kautta, ja identiteettimme on yhtenäinen siitä huolimatta, että saatamme identifioitua eri aikoina täysin vastakkaisiinkin ajatuksiin. Tärkeimpiä identifioitumisen kohteita ovat kansallinen kulttuuri ja rotu. Molemmilla on Etelä-Afrikassa ollut keskeinen merkitys ihmisten välisten suhteiden säätelijänä, sillä apartheidin aikana valtio määräsi ihmisten identiteetistä ihonvärin ja kansallisuuden perusteella. Valkoisuutta ei historiallisesti ole nähty rotuna, vaan valkoisen miehen on katsottu edustavan koko ihmiskuntaa. Tämä etuoikeutetun aseman näkymättömyys on vahvistanut valkoisten valtaa, samoin kuin se, että valkoiseen ihonväriin ja sitä kautta ”valkoisiin” ihmisiin on liitetty ominaisuuksia kuten hyvyys, kauneus, puhtaus ja viattomuus. Etelä-Afrikassa jako valkoisiin ja ei-valkoisiin vietiin äärimmilleen apartheid-politiikassa. Myös toinen keskeinen identiteetin määrittäjä, kansallisuus, oli osallisena Etelä-Afrikan tilanteeseen. Afrikaanerit ovat koko historiansa ajan kokeneet olevansa uhattuina, ja säilyttääkseen identiteettinsä mobilisoineet kaikki voimavarat kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämiseen. Koska uhka oman kansan katoamisesta koettiin suureksi, poikkeamia kollektiivisesta Afrikaanereiden identiteetistä ei katsottu hyvällä. André Brink tuo romaaneissaan esille vaihtoehtoja dominoivalle, ylhäältä sanellulle Afrikaaneri-identiteetille. Kumpikaan romaanien päähenkilöistä ei mukaudu stereotyyppiseen kuvaan Afrikaanerista: Ruben Olivier on lukutoukka, tyytyväinen omassa maailmassaan kirjojen keskellä; Kristien Müller taas toivoo elämältään muutakin kuin miehen ja lapsia, hän haluaa olla osallisena maansa historiassa, ei vain sivustakatsojana. Ruben on lähempänä vanhaa valkoisen identiteetin narratiivia, kun taas Kristien ponnistelee löytääkseen uusia tapoja olla valkoinen ja Afrikaaneri Etelä-Afrikassa. Brink käsittelee romaaneissaan myös Afrikaanereiden historiaa, ja kyseenalaistaa siitä kerrotut tarinat. Hän käyttää aaveita ja kummittelua välineenä, jonka kautta päähenkilöt löytävät uusia näkökulmia historiaansa ja uusia tapoja tarkastella valkoisuutta Etelä-Afrikassa Asiasanat: Brink, Etelä-Afrikka, identiteetti, rotu, valkoisuu