Transformatiivisuus opettajapuheessa. Diskurssianalyysi opettajan yhteiskuntasuhteen, vaikutusvallan ja ideologisen paikan rakentumisesta Opettaja-lehdessä vuosina 1978 ja 2004

Tutkimukseni asettuu osaksi opettajan kansalaisvaikuttaja-asemasta käytävää ajankohtaista keskustelua. Globalisaation ja laajentuneiden toimintaympäristöjen myötä toive kasvattajasta yhteiskunnallisena vaikuttajana ja demokratian kehittäjänä on noussut vahvasti esille. Tarkastelen tutkimuksessani sitä, millaiseksi opettajan yhteiskuntasuhde, vaikutusvalta ja ideologinen paikka rakentuvat ammattilehtipuheessa. Aineisto koostuu kaikkiaan 96 mielipidekirjoituksesta Opettaja-lehden vuosikerroissa 1978 ja 2004. Erilaisissa historiallis-yhteiskunnallisissa tilanteissa tuotetun puheen vertailulla pyrin nykykeskustelun uudenlaiseen tulkintaan. Tutkimus on orientaatioltaan kasvatussosiologinen. Lähtökohtana on opettajan työn ymmärtäminen yhteiskunnallis-poliittisena ja väistämättömästi ideologisena toimintana. Viitekehys rakentuu sosialisaatio- ja ideologiateorioiden sekä kriittisen pedagogiikan amerikkalaisen suuntauksen ympärille. Peilaan aineistoa erityisesti Henry Giroux’n ja Peter McLarenin ajatuksiin opettajasta transformatiivisena intellektuellina. Sovellan aineiston tarkastelussa diskurssianalyyttisiä tutkimusvälineitä, lähinnä Michel Foucault’n sekä Arja Jokisen, Kirsi Juhilan ja Eero Suonisen valta-analyyttisiä teoretisointeja. Metodologisesti tutkimus nojaa sosiaalisen konstruktionismin traditioon, jossa kieli ymmärretään todellisuutta rakentavana toimintana. Aineistolähtöisen analyysin tuloksena konstruoin teksteistä kaksi erilaisista puhejuonteista rakentuvaa tapaa puhua opettajuudesta: Staattisessa diskurssissa opettajalle rakennetaan voimatonta ja passiivista teknisen suorittajan roolia. Puheessa korostuu kasvatuksen siirtotehtävä ja jähmeys suhteessa muutokseen. Dynaamisessa diskurssissa puolestaan korostetaan opettajan autonomista asiantuntijan asemaa sekä ajassa elävää luovaa toimijuutta. Opettajuuden yhteiskuntasuhdetta tarkasteltaessa on mahdollista konstruoida vielä kaksi diskurssia: Neutraali diskurssi pitää sisällään kaiken sellaisen puheen ja merkityksellisen puhumattomuuden, jonka avulla opettajan yhteiskunnallinen paikka ja tehtävä rakennetaan ongelmattomaksi ja yksiulotteisen pedagogiseksi. Kriittinen diskurssi puolestaan pyrkii tuomaan esiin opettajuuden yhteiskunnalliset ja poliittiset kytkökset. Staattinen, dynaaminen, neutraali ja kriittinen puhetapa muodostavat aineiston ”diskursiivisen avaruuden”. Tämän neljään suuntaan laajenevan kentän voi visualisoida koordinaatistona, johon aineistossa esiintyvät puhejuonteet voi sijoittaa. Kriittisen pedagogiikan suuntainen, kuvitteellinen ”transformatiivinen puhe” asettuisi koordinaatistolla lähelle kriittisyyden ja dynaamisuuden pooleja. Tutkitut aineistovuosikerrat osoittautuvat diskursiivisilta avaruuksiltaan erilaisiksi. Vuoden 1978 puhejuonteet painottuvat staattisuuteen ja neutraaliuteen. Yhteiskunnallista sisällöllistä ainesta ja poliittisideologista puhetta on kuitenkin selvästi enemmän kuin vertailuaineistossa. Vuonna 2004 puheavaruus laajenee kahteen vastakkaiseen suuntaan, sekä kohti dynaamisuutta ja kriittisyyttä että kohti staattisuutta ja neutraaliutta. Transformatiivista potentiaalia on vertailuaineistoa enemmän, mutta käytännössä kriittisyyden juonteet ovat heikkoja ja peittyvät usein joko kokonaan tai osittain voimattomuutta, passiivisuutta ja säilyttävyyttä korostavan puheen alle. Aineistossa opettajalle rakentuva asema on ainakin osin ristiriidassa ammattikuntaan 2000-luvulla kohdistuvien yhteiskunnallisuuden vaatimusten kanssa. Opettajuutta ja sen arkista ilmentymistä laajasti rakentavien, virallistekstien ulkopuolisten puhetapojen merkitys on syytä ottaa huomioon esitettäessä toiveita ja linjauksia opettajakunnan kansalaiskasvattajan roolista. Avainsanat: opettajuus, kriittinen pedagogiikka, diskurssianalyysi, valta-analyysi, Foucaul