Relatiivilauseen ja partisiippimääritteen kehittyminen S2-oppijoiden kirjoitelmissa

Tutkielmassa tarkastellaan relatiivilauseiden ja partisiippimääritteiden syntaktista käyttöä ja kehittymistä S2-oppijoiden kirjoitelmissa. Tutkimusaineistona on 493 yleisten kielitutkintojen (YKI) kielitaitotestien kirjoittamisen osakokeessa tehtyä kirjoitelmaa. Kirjoitelmat on jaoteltu perus- keski- ja ylimmän tason suorituksiin. Kirjoitelmat ovat tekstilajeiltaan erilaisia epämuodollisia ja muodollisia viestejä sekä mielipidekirjoituksia. Tavoitteena on selvittää, missä kielitaidon vaiheessa relatiivilauseita ja partisiippimääritteitä aletaan käyttää NP:n kompleksistamiseen, millaisia käytetyt rakenteet ovat syntaktiselta rakenteeltaan ja miten rakenteiden käyttö kehittyy tasolta toiselle. Huomiota kiinnitetään myös siihen, mitä ongelmia relatiivilauseiden ja partisiippimääritteiden muodostamiseen liittyy sekä siihen, onko relatiivilauseen ja partisiippimääritteen käytöllä yhteyttä kirjoitelman tekstilajiin. Relatiivilause on kirjoitelmissa ensisijainen NP:n kompleksistamiskeino verrattuna partisiippimääritteeseen: relatiivilausetta käytetään partisiippimääritettä aiemmin ja enemmän kaikilla tasolla. Ylimmällä tasolla partisiippimääritteiden käyttö kuitenkin lisääntyy huomattavasti etenkin muodollisissa viesteissä, joissa tiivis ilmaisutapa kuuluu tekstilajin tyypillisiin piirteisiin. Tämä viittaa siihen, että partisiippimääritteen kehittyminen kirjoitelmissa liittyy myös tekstilajien hallinnan kehitykseen. Relatiivilauseissa yleistyy kielitaidon kehittyessä päälauseen objektin ja relatiivilauseen subjektin relativointi. Päälauseen objektin relativoinnin suosio voi S2-oppijoilla johtua lauseen informaatiorakenteeseen liittyvistä syistä. Silloin, kun sanajärjestys on SVO, on objektin relativointi helpompaa kuin subjektin, koska verbin jälkeiset relatiivilauseet ovat informaatioltaan verbin etisiä relatiivilauseita kevyempiä. Relatiivilauseen subjektin relativoinnin ensisijaisuus puolestaan voi johtua siitä, että subjekti on lauseen alussa yleensä tunnusmerkitön eli nominatiivissa. Partisiippimääritteet lausemaistuvat eli alkavat saada omia täydennyksiä ja määritteitä keski- ja ylimmän tason vaiheilla, jolloin ne kehittyvät relatiivilauseen vaihtoehtoiseksi ilmaisumuodoksi. Lausemaiset partisiippimääritteet ovat rakenteeltaan varsin yksinkertaisia: useimmiten partisiippimääritteeseen liittyy vain yksi oma täydennys tai määrite, joista tavallisin on adverbiaali. Useammat määritteet liittyvät yleensä aktiivin VA-partisiippiin. Relatiivilauseiden muodostamisessa ongelmallisinta on perus- ja keskitasoilla relatiivisanan ja relatiivisanan sijan valinta sekä päälauseen korrelaattiin viittaaminen. Partisiippimääritteen monimutkaisuus S2-oppijoille heijastuu kirjoitelmissa sillä tavoin, että partisiippimäärite saattaa häiritä lauseen muodostamista: lauseesta voi jäädä jokin elementti pois tai lausetta tiivistetään liikaa. Partisiippimääritteissä ongelmia aiheuttaa myös oikean sijan valinta partisiippiin ja sen lausemaisiin määritteisiin. Asiasanat: syntaksi, relatiivilause, partisiippimäärite, NP:n kompleksistuminen, toisen kielen oppimine