Pitkäaikaistyöttömän ja vajaakuntoisen henkilön ammatillinen kasvu sosiaalisessa yrityksessä

Vuoden 2004 alussa tuli voimaan laki sosiaalisista yrityksistä. Lainsäädännön uskottiin tuovan työvoimahallinnolle uusia työllisyyspoliittisia työkaluja. Ensimmäisinä sosiaalisia yrityksiä ovat lähteneet perustamaan kolmannen sektorin toimijat, kun säätiöiden ja eri yhdistysten ylläpitämiä perinteisiä työllistäviä työkeskuksia on muutettu sosiaalisiksi yrityksiksi. Yrittäjiksi aikovien yksityisten henkilöiden ja jo toimivien yritysten mielenkiinto sosiaaliseen yrittämiseen on ollut laimeaa. Tämä tutkimus tarkastelee yhtä sosiaalista yritystä fyysisenä ja sosiaalisena työympäristönä. Työssäni pyrin lisäksi arvioimaan, miten kyseisen sosiaalisen yrityksen työkulttuuri ja toimintatavat tukevat työntekijöiden ammatillista kehittymistä ja millaisia yksilöllisiä kehittymistavoitteita työntekijöillä ilmenee. Mielenkiinnon kohteena on erityisesti pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten henkilöiden ammatillinen kehittyminen. Kvalitatiivisen eli laadullisen tutkimukseni toteutin teemahaastattelemalla kymmentä työntekijää yhdessä sosiaalisessa yrityksessä elokuussa 2005. Haastatteluteemat nousevat niin sanotusta Hallin ammatillisen kasvun mallista. Ammatillista kasvua laukaisevista tekijöitä löytyy yhteiskunnasta, organisaatiosta, työroolista ja yksilöstä itsestään. Pitkäaikaistyöttömien ja vajaakuntoisten henkilöiden työrooli ja ammatillinen kasvu kyseisessä sosiaalisessa yrityksessä on hyvin samansuuntainen. Haastattelujen perusteella voidaan tulkita, että yritys kannustaa työntekijöitään ammatilliseen koulutukseen. Työntekijöille on tarjottu mahdollisuutta osallistua muun muassa oppisopimuskoulutukseen. Koulutukseen lähteminen tuntuu kuitenkin useista työntekijöistä vastenmieliseltä, vaikka kaikilla vastaajilla oli melko myönteinen käsitys itsestä oppijana. Käytännön työssä he kertoivat oppivansa tehtävät nopeasti. Perinteiselle ”koulupenkille” lähteminen tuntui heistä kuitenkin vieraalta. Omat vaikutus- ja päätöksentekomahdollisuutensa haastateltavat näkivät melko vähäisiksi työpaikalla. Työ oli ennalta määrättyä, ja työnjohtajat jakoivat tehtävät. Yksittäinen työntekijä pystyi vaikuttamaan joissakin työtehtävissä työjärjestykseen ja työtahtiin. Haastateltavilla oli kuitenkin kokemus, että he tulevat kuulluksi. Avainsanat: sosiaalinen yritys, pitkäaikaistyötön henkilö, vajaakuntoinen henkilö, ammatillinen kasv