Millainen uskontokasvattaja-sellainen uskontokasvatus Luokanopettajien ja seurakunnan koulutyöntekijöiden käsityksiä uskontokasvatuksesta peruskoulun vuosiluokilla 1-6

Tutkimuksen tavoitteena on ollut tutkia luokanopettajien ja seurakunnan työntekijöiden käsityksiä uskontokasvatuksesta peruskoulun vuosiluokilla 1-6. Haastatelluista muodostin uskonnollisuusryhmät, Elämäntapa- ja Perinnekristityt, joiden näkökulmista tarkastellaan uskontokasvatusta oppiaineen, opetuksen ja yhteistyön teemoina Tutkimuksen tehtävänä on selvittää Elämäntapa- ja Perinnekristittyjen käsityksiä uskonnon oppiaineesta, uskonnonharjoittamisesta, uskontokasvattajasta, oppilaasta uskontokasvatuksessa ja yhteistyöstä evankelisluterilaisen kirkon ja muiden uskonnollisten yhdyskuntien kanssa. Tutkimuksen kohderyhmänä on viisi luokanopettajaa ja kaksi seurakunnan koulutyöntekijää Jämsästä. Tutkimuksen kannalta oli oleellista, että haastatelluilla oli pitkä työhistoria ja kokemusta uskontokasvattajana toimimisesta peruskoulussa. Tutkimuksen teoreettisessa osassa perehdytään ensin katsomuksellisen opetuksen lähtökohtiin ja uskontokasvatuksen eri puoliin peruskoulussa. Toiseksi tutkitaan evankelisluterilaisen kirkon kasvatustoimintaa ja sen yhteistyötä koulun kanssa. Viimeiseksi tarkastellaan alakoulu ikäisen oppilaan uskonnollista kehitystä ja ajattelua eri teorioitten avulla. Tutkimuksellisena lähestymistapana käytettiin fenomenografiaa, joka tutkii ihmisten käsityksiä ja niissä ilmeneviä samanlaisuuksia ja erilaisuuksia. Aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Aineiston analyysin tuloksena päädyttiin kolmeen pääteemaan ja niitä koodamalla ja ryhmittelemällä löytyivät fenomenografisen tutkimuksen tulokset, kategoriat. Tutkimuksen kategoriat teemoittain ovat: 1) Oppiaine: uskonto ja uskonnonharjoittaminen 2) Opetus: uskontokasvattaja ja oppilas ja 3) Yhteistyö: evankelisluterilainen seurakunta ja muut uskonnolliset yhdyskunnat. Tutkimuksen johtopäätöksiä ovat kummankin uskonnollisuusryhmän perusnäkökulmat. Elämätapakristittyjen lähtökohta uskontokasvatuksessa on tunnustuksellinen, mikä nojaa kasvattajan vakaumukseen ja kristillisiin perustotuuksiin. Perinnekristittyjen lähtökohta uskontokasvatuksessa puolestaan on perinteiden ja kulttuurin säilyttäminen ja vahvistaminen, mikä nojaa kasvattajan vuorovaikutustaitoihin ja kristilliseen arvoperintöön. Asiasanat: uskontokasvatus, uskontokasvattaja, koulu, seurakunt