Tuliketun matkassa : Tapaustutkimus Tampereen aluepelastuslaitoksen turvallisuuskoulutusohjelman toteuttamisesta eräissä Pirkanmaan alueen esi- ja kakkosluokissa

Tutkimuksemme on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jonka tarkoituksena on tutkia Tampereen aluepelastuslaitoksen turvallisuuskoulutusohjelman toteuttamista eräissä Pirkanmaan alueen esi- ja kakkosluokissa. Tulikettu-turvallisuuskoulutusohjelma alkoi Pirkanmaalla syksyllä 2005. Koulutuksen piirissä ovat aluksi esioppilaat ja kakkosluokkalaiset ja myöhemmin koulutus laajenee koskemaan kuudes- ja kahdeksasluokkalaisia. Tutkimuksessa selvitämme Tulikettu-materiaalin soveltumista kohderyhmille sekä koulutuksen toteutusta ja toimivuutta. Aineisto kerättiin syksyllä 2005 käyttäen useita eri menetelmiä. Tutkimukseen kerättiin tietoa kentältä havainnoimalla ja kyselylomakkeilla. Kyselyihin vastasi 144 koulutukseen osallistunutta esioppilasta ja kakkosluokkalaista sekä kyseisten oppilaiden opettajat. Esioppilaita, kakkosluokkalaisia sekä esi- ja luokanopettajia varten tehtiin eri kyselylomakkeet. Oppilaiden kyselyt käsiteltiin tilastollisesti. Tutkimusaineistoa kerättiin myös Tulikettu-materiaalin sisällönanalyysillä. Tulikettu-turvallisuuskoulutusohjelma on yksi esimerkki yhteiskunnan ja koulun välisestä yhteistyöstä, johon kannustetaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa 2004. Tutkimuksemme tulosten mukaan opettajat kokivat tämän yhteistyön myönteisenä. Oppilaiden reaktiot palomiehen pitämään opetukseen olivat positiivisia ja innostuneita. Tulostemme mukaan opetuksen tiedolliset tavoitteet täyttyivät. Tutkijoiden havainnoinnin ja sisällönanalyysin antamat tulokset ovat myös pääosin myönteisiä. Parantamisen varaa löytyi lähinnä tuntien rakenteesta ja materiaalin käytöstä. Tulosten perusteella voidaan sanoa, että koulun ulkopuolisen asiantuntijan käyttö opetuksessa on perusteltua ja hyödyllistä. Eritysalojen ammattilaisissa piilee resurssi, jota koulujen kannattaa hyödyntää. Asiasanat: turvallisuusvalistus, oppiminen, opetus, oppimateriaal