Suomalaisuuden peilissä - kansainvälisesti adoptoitujen nuorten kokemuksia suomalaisuudesta ja erilaisuudesta

Globalisaation ajatellaan monimuotoistavan kansallisia identiteettejä, kun maahanmuuton seurauksena kulttuurit sekoittuvat. Kansainvälinen adoptio on yksi muoto globalisaatiosta. Suomeen on tullut vuoden 1985 lakiuudistuksen jälkeen yhteensä 2600 adoptiolasta ja joka vuosi lapsia tulee yhä enemmän. Suosituimpia kansainvälisen adoption lähtömaita ovat Venäjä, Kolumbia, Thaimaa, Kiina ja Etiopia. Suomalaisen identiteetin rakentaminen on historiassa perustunut erontekoon venäläisistä ja ruotsalaisista, joksikin omaksi. Tänä päivänä on kuitenkin aiheellisempaa kysyä, kuka on suomalainen? Stereotyyppiset käsitykset Suomi-neidosta ja pohjalaisista puukkojunkkareista ovat melko vanhentuneita kuvauksia suomalaisesta ihmisestä. Maahanmuuttajat tai valtaväestöstä poikkeavan näköiset suomalaiset eivät mahdu tällaiseen stereotyyppiseen Suomi-kuvaan. Suomalaisuus tarvitseekin jatkossa uudenlaista määrittelyä. Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisuutta koskevien käsitysten vaikutusta kansainvälisesti adoptoitujen nuorten elämään. Kiinnostuksen kohteina ovat adoptionuorten kulttuurinen identiteetti ja mahdolliset erilaisuuden kokemukset. Tutkimus problematisoi adoptionuorten oman identifikaation ja ulkopuolisen kategorisoinnin dilemmaa. Ulkopuolinen kategorisointi voi heikentää adoptionuorten samaistumista suomalaisuuteen. Valtaväestöstä poikkeava ulkonäkö aiheuttaa adoptionuoren elämässä tilanteita, joissa hän joutuu usein todistelemaan suomalaisuuttaan muille ihmisille. Yksi tutkimuksen tärkeistä teemoista onkin ulkonäön merkitys suomalaiseksi hyväksymisessä. Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta jo aikuisikään ehtinyttä adoptionuorta. Yksilöhaastatteluja ovat täydentämässä kolme ryhmähaastattelutilannetta, joiden osanottajat olivat kahta lukuun ottamatta alle 18-vuotiaita. Kaikki haastatellut adoptionuoret tuntevat itsensä ensisijaisesti suomalaisiksi. Osa kokee eroavansa syntyperäisistä suomalaisista lähes ainoastaan ulkonäkönsä vuoksi, kun taas osa uskoo myös synnyinmaan näkyvän mm. joissakin luonteenpiirteissään. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvat nuoret ovat myös kiinnostuneempia synnyinmaansa kulttuurista ja ajankohtaisista asioista. Adoptionuoret kokevat arjessaan erilaisuuden kokemuksia, kun heiltä kysellään useasti alkuperästä ja ”oikeista” vanhemmista. Haastateltujen nuorten kohtaamien erilaisuuden kokemuksien perusteella voidaan sanoa, että ulkonäöllä on merkittävä rooli suomalaiseksi hyväksymisessä. Adoptionuori saa useimmiten suomalaisuuden ”leiman” muiden silmissä vasta kertoessaan olevansa adoptoitu ja samalla tehden eroa muihin maahanmuuttajiin. Adoptio-sanan positiivinen kaiku auttaa adoptionuorta arjen kohtaamisissa. Avainsanat: kansainvälinen adoptio, kulttuurinen identiteetti, kansallinen identiteetti, suomalaisuus, erilaisuus, rasism