Julkinen vai yksityinen? Lääkäripalvelujen käytön jakautuminen eri sektoreille, siihen vaikuttavat tekijät ja palvelujen yhdenvertaisen käytön toteutuminen

Tutkimuksessa selvitettiin, mitkä tekijät erottelevat eri lääkärisektoreiden asiakkaita, ja millaiset syyt ohjaavat sektorin valintaa. Lääkärissäkäyntejä tarkasteltiin yhden palvelutuottajan käynteinä yksityisellä, julkisella ja työterveyshuollon sektoreilla. Lisäksi arvioitiin suomalaisille tyypillistä eri sektoreiden rinnakkaista käyttöä. Tarkastelun lähtökohtana oli Ronald Andersenin 1960-luvulla kehittämä makrososiologinen käsitemalli, jonka mukaan lääkäripalvelujen käytön taustalla vaikuttavat kolmeen päätyyppiin luokiteltavat tekijät: yksilölliset ominaisuudet ja elämäntilanne (käyttöön altistavat tekijät), yksilön ja yhteiskunnan resurssit (käyttöä mahdollistavat tekijät) ja välitön hoidon tarve. Aineistona oli vuonna 1996 kerätty laaja terveyskysely, johon kuului 2446 työikäistä, 25­64 -vuotiasta suomalaista. Asiakasryhmät poikkesivat toisistaan selvästi kaikkien taustatekijöiden suhteen. Yksityisiä ja työterveyshuollon palveluja käyttäneet olivat yleensä suhteellisen terveitä ja hyvässä sosioekonomisessa asemassa. Kunnallisia palveluja käyttäneet olivat aineiston huono-osaisin ryhmä, joilla oli runsaasti terveysongelmia ja heikko sosioekonominen asema. Sairaimpia olivat palveluja rinnakkain käyttäneet. Eri taustatekijöiden ja sektoreiden käytön välisiä yhteyksiä etsittiin logistisella regressioanalyy-silla, ja tuloksia arvioitiin suhteessa väestölliseen sairastavuuteen. Julkisen sektorin käyttö liittyi heikkoon sosioekonomiseen asemaan: työsuhteen puuttumiseen ja pieniin tuloihin. Palvelut keskittyivät maaseudulle ja haja-asutusalueille. Yksityisen ja työterveyshuollon lääkärivalinnassa korostuivat hyvät taloudelliset lähtökohdat ja monipuolisten lääkäripalvelujen riittävä saanti vaihtoehtona niukalle julkiselle tarjonnalle. Eri lääkärisektoreilla rinnakkain sukkuloinnin syiksi osoittautuivat runsas hoidon tarve ja kohtuulliset mahdollisuudet hyödyntää erilaisia palveluja. Kokonaisuutena suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä näytti onnistuneen melko hyvin kohdentamaan palveluja terveydellisten tarpeiden mukaan. Monipuolista palvelutarjontaa tulisi lisätä erityisesti syrjäisten maaseutukuntien asukkaille ja muille väestöryhmille, joille huono-osaisuus on kasautunut. Avainsanat: lääkärisektoreiden käyttö, lääkärissäkäynti, hoidon tarve, makrososiologinen käsitemalli, väestöllinen sairastavuus, logistinen regressioanalyysi, Terveydenhuollon väestötutkimu