Avoimuus vai yksiulotteisuus? Herbert Marcuse ja Karl Popperin avoin yhteiskunta

Tutkimuksessa käsitellään kahden poliittisen ajattelijan, Herbert Marcusen ja Karl Popperin näkemyksiä kriittisestä rationaalisuudesta politiikassa, joka tässä tarkoittaa pyrkimystä arvioida ja kehittää yhteiskuntaa järjellisin tai tieteellisin perustein. Popperin filosofiassa kriittisen rationaalisuuden toteutumista edustaa ns. avoin yhteiskunta, jossa vallitsee kriittinen ja rationaalinen suhtautuminen yhteiskunnallisiin instituutioihin ja perinteisiin. Tarkastelun jännite syntyy siitä, että Popperin ajattelun valossa Marcusea voidaan pitää avoimelle yhteiskunnalle vastakkaisena ajattelijana, avoimen yhteiskunnan vihollisena. Tutkimuksen tavoitteina on kuitenkin osoittaa Popperin oman ajattelun ongelmallisuus kriittisen rationaalisuuden toteutumisen kannalta sekä luoda Marcusesta kuvaa vaihtoehtoisena kriittisen rationaalisuuden ja avoimen yhteiskunnan filosofina, joka välttää tietyt Popperin ongelmat. Ennen varsinaista analyysia on kuitenkin selvitettävä tarkemmin mitä kriittinen rationaalisuus politiikassa kummallekin ajattelijalle tarkoittaa. Tutkimuksen alkuosassa tarkastellaan Marcusen ja Popperin yhteiskuntaa ja politiikkaa käsittelevää tuotantoa. Niiden perusteella huomataan, että Marcusen ja Popperin mielipiteet politiikan tavoitteista ja keinoista ovat toisensa poissulkevia. Popperin mukaan toiminnassa on pitäydyttävä maltillisissa keinoissa ja vähittäisissä uudistuksissa. Marcusen mielestä yhteiskunnan järjellinen tai tieteellinen kehittäminen taas edellyttää ehdottomasti kokonaisvaltaisempia uudistuksia. Keskeinen ero ajattelijoiden välillä on käsitys siitä, mitä yhteiskunnasta voidaan tietää tai millaista tietoa sen kehittämistä varten voidaan saada. Ne pohjautuvat vahvasti tieteenfilosofisiin ajatuksiin, ja poliittisen ajattelun erot pyritäänkin selittämään tarkastelemalla Marcusen ja Popperin tieteenfilosofista tuotantoa. Tieteenfilosofisten näkemysten jälkeen tehdään yhteenveto käsityksistä kriittisestä rationaalisuudesta politiikassa. Tutkimuksen tavoitteet täytetään sen lopussa, jossa osoitetaan Popperin ajattelun ongelmat ja Marcusen filosofian avointa yhteiskuntaa tukevat piirteet. Popper soveltaa tieteellisen rationaalisuuden vaatimuksia suoraan poliittiseen toimintaan, ja siksi hän jättää huomioimatta monet politiikan maailmassa vaikuttavat tekijät. Hänen kannattamansa poliittisen toiminnan malli on mm. niiden vuoksi konservatiivisempaa ja vähemmän kriittistä kuin hän itse esittää. Toisin sanoen sen tuloksena ei välttämättä olekaan avoin yhteiskunta. Toisaalta todistetaan, että Marcusen ajattelussa kritisoidaan monia samoja seikkoja kuin Popperinkin, ja että hänen ajattelussaan on monia kohtia, jotka ovat rinnastettavissa Popperin ihanteisiin. Näiden seikkojen pohjalta muodostuvat tutkimuksen tärkeimmät johtopäätökset: 1) Popperin ajattelu ei ongelmiensa vuoksi takaa kriittisen rationaalisuuden ja avoimen yhteiskunnan toteutumista. 2) Pyrittäessä avoimeen yhteiskuntaan ei Marcusen tuotantoa voida perustellusti ohittaa tai laiminlyödä