Turvallisuus ja turvattomuus George W. Bushin hallinnon retoriikassa syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani George W. Bushin hallinnon turvallisuusretoriikkaa vuoden 2001 New Yorkiin ja Washingtoniin kohdistuneiden terrori-iskujen jälkeen. Pyrin selvittämään, miten turvallisuuden ja turvattomuuden argumentoinnilla haettiin oikeutusta Yhdysvaltojen välittömästi iskujen jälkeen julistamalle terrorismin vastaiselle sodalle. Lisäksi kiinnitän huomiota siihen, millaisia vaikutuksia iskuilla oli Yhdysvaltojen turvallisuusympäristöön ja maan melko hajanaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Tutkielmani metodi on Chaïm Perelmanin argumentaatioteoria. Selvitän analyysissani millaisia argumentaatiotekniikoita aineistossani hyödynnettiin, miten näitä käytettiin ja mitkä olivat argumentaation lähtökohtia. Tarkastelen myös yleisön vaikutusta puhujien tekemiin valintoihin. Aineistoni koostuu presidentti Bushin, ulkoministeri Powellin, puolustusministeri Rumsfeldin ja varapuolustusministeri Wolfowitzin välittömästi iskujen jälkeen pitämistä puheista sekä tuona aikana annetuista haastatteluista ja kommenteista. Työni teoreettinen viitekehys pohjautuu ennen kaikkea Kenneth Waltzin kehittämälle neorealistiselle teorialle, jonka mukaan valtioiden ensisijainen tehtävä on turvallisuuden saavuttaminen ja olemassaolon varmistaminen. Terroritekojen seurauksena Yhdysvaltojen turvallisuustodellisuus muuttui hetkessä ennakoitavasta arvaamattomaksi ja vakaasta epävakaaksi. Terrori-iskujen jälkeisessä ympäristössä korostui ennen kaikkea turvattomuus, ja turvallisuudesta muodostui tavoiteltava päämäärä. Iskut osoittivat amerikkalaisille myös sen, etteivät Yhdysvaltojen ylivalta ja haavoittumattomuus ole itsestäänselvyyksiä tai pysyviä asiaintiloja. Terrori-iskujen jälkeen korostuneet unilateralismi ja neokonservatiiviset lähtökohdat eivät nekään ole mikään uusi asia, vaan pikemminkin osoitus Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikan jatkuvuudesta ja sen eri sykleistä