Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistäminen kunnassa. Oikeudellinen sääntely, laatu ja valvonta

Palvelujen yksityistäminen on osa kunnallista itsehallintoa, nykyisin myös arkipäivää kunnan toteuttaessa peruspalveluvelvoitettaan. Kunta toteuttaa itsehallintoaan valitessaan palveluiden järjestämistavan. Tässä tutkielmassa tarkastelen yksityistämistä suomalaisessa kunnallishallinnossa. Tarkastelu on rajattu koskemaan sosiaali- ja terveystoimen palveluiden yksityistämistä. Tutkin aihetta kunnan näkökulmasta palveluiden järjestäjänä ja toisaalta kunnan asukkaiden oikeusturvan toteutumisen näkökulmasta. Tutkielmassa kartoitetaan voimassa oleva sosiaali- ja terveysoikeus yksityistämistä sääntelevinä oikeusnormeina. Toisaalta esitellään yksityistämisen keinot. Tältä osin tutkimuksen ote on lainopillinen. Sosiaali- ja terveysoikeus on hyvin laaja ja vaikeaselkoinen osa lainsäädäntöä, eikä sitä voi pitää kovin yhtenäisenä. Tutkielman keskeinen tavoite on määritellä kunnan asema palveluiden järjestäjänä. Tutkin palveluiden laadun määrittämistä ja sitä, millaisia keinoja kunnalla on palveluiden laadun valvomiseksi. Esimerkkinä yksityistetyistä palveluista käytän Karjaan ja Folkhälsanin välistä sopimustoimintaa perusterveydenhuollon ja vanhustenhoidon palveluiden järjestämiseksi. Esimerkin kautta lähestyvä osuus tutkimuksesta on tapaussuuntautuvaa (ns. case-tutkimus). Aineistona käytän Karjaan ja Folkhälsanin välisiä palvelusopimuksia, ja tutkin miten niissä on huomioitu laadun varmistus ja valvontakeinot. Havaintona oli, että laadun tarkkailu toteutetaan pääsääntöisesti palveluntuottajan raportoinnin kautta. Poikkeamat laadussa noussevat esille vasta asiakkaiden valitusten jälkeen. Toisaalta Karjaalla ollaan tutkimusten mukaan tyytyväisiä palveluiden laatuun. Aktiivisemmat valvontakeinot ovat kuitenkin suositeltavia. Sopimusohjaus ja tätä kautta palvelusopimuksien teko ohjaavat ratkaisevasti yksityistettyjen palveluiden laatua ja valvontaa. Palvelusopimuksien tekoon tulee kiinnittää erityistä huomiota. Sopimuksiin pitää sisällyttää kaikki oleelliset laatuvaatimukset ja keinot laadun valvomiseksi. Jälkikäteisvalvonta ei ohjaa riittävästi palveluiden laatua. Se on lähinnä asukkaiden oikeusturvakeino, kun palvelussa on tapahtunut virheellinen poikkeama. Laatukysymysten pohdinta on tutkielman oikeuspoliittista osiota. Yhtenäiset palvelusopimuksien teko-ohjeet, tai jopa normit, selkiyttäisivät tilannetta kunnan viranomaisten ja päättäjien näkökulmasta. Yksityistämistä ja palvelusopimuksien tekoa käsittelevää tutkimusta tulee lisätä aiheen ajankohtaisuuden ja käytännönläheisyyden vuoksi