Yritysten suorien sijoitusten teoreettiset viitekehykset ja vaikutukset kotimaan työllisyyteen

Hakutermit: globalisaatio, suorat sijoitukset, työllisyys ja Suomi Kansainvälisen talouden rakenne on muuttunut oleellisesti viime vuosikymmeninä. Suorien sijoitusten kasvu on merkki kansainvälisen talouden kehittymisestä yhä integroituneempaan suuntaan. Teknologian kehityksen mahdollistamana yritysten toimintaympäristöt eivät rajoitu enää vain kotimaan markkinoihin, vaan ylläpitääkseen kilpailukykyään yritysten pitää tehdä kustannuksia minimoivia tuotantopäätöksiä globaalilla tasolla. Kustannustehokkuutta hakevien suorien sijoitusten toteutuksen on mahdollistanut kehittyvien talouksien osallistuminen kansainvälisen talouden toimintaan. Kehittyvien maiden merkitys on havaittavissa siten, että ne vastaanottavat koko ajan kasvavassa määrin suoria sijoituksia, vaikka teollisten maiden osuudet ovat samanaikaisesti laskeneet. Teollisten maiden yritysten toteuttaessa suoria sijoituksia matalampien tuotantokustannusten maihin, on työttömyystilanne samanaikaisesti heikentynyt teollisten maiden matalan koulutustason työvoiman kohdalla. Suorien sijoitusten kasvusta ja korkeasta teollisten maiden työttömyysasteesta on haluttu löytää keskinäistä riippuvuutta. Kansainvälisen talouden muutokset ovat taustalla tässä teoreettisessa tutkimuksessa, jossa tarkastellaan syitä suorien sijoitusten toteuttamiselle sekä niiden aikaansaamia työllisyysvaikutuksia. Viime vuosikymmenillä tapahtuneesta suorien sijoitusten nopeasta kasvusta huolimatta, suorat sijoitukset eivät ole uusi talouden ilmiö. Syitä suorien sijoitusten toteuttamiselle on useita ja näitä käsitellään teoriassa laajasti. Monikansallisten yritysten syntymistä selittävät teoriat perustuvat usein kansainvälisen kaupankäynnin teoriaan ja sen perinteisiin malleihin, kuten Heckscher­Ohlin-malliin. Teoriaan on lisätty toimialan taloustieteen näkemyksiä epätäydellisistä markkinoista, kasvavista skaalaeduista ja hyödykkeiden erilaistamisesta. Yritysten laajentumista ulkomaille selitetään kirjallisuudessa myös John Dunningin 1970-luvulla kehittelemän eklektisen teoria avulla. Suomen talouden kehitys suorien sijoitusten ja työllisyyden näkökulmasta viime vuosikymmenillä on kuvailevana osiona tässä tutkielmassa. Kansainvälisellä tasolla tehtyjen suorien sijoitusten ja työllisyyden suhdetta tutkivien empiiristen tutkimustulosten perusteella voidaan sanoa, että suorien sijoitusten työllisyysvaikutukset vaihtelevat talouden, toimialan ja yrityksen mukaan. Koko talouden tasolla ei voida sanoa, että suorat sijoitukset olisivat vaikuttaneet työllisyyteen negatiivisesti. Tutkimustulosten vaihtelevuus viittaa myös siihen, että suorien sijoitusten ja työllisyyden välillä ei välttämättä ole riippuvuutta. Suomalaisia tutkimuksia suorien sijoitusten ja työllisyyden välisestä yhteydestä on vähän. Tehtyjen tutkimusten perusteella ei voida sanoa, että suorilla sijoituksilla olisi ollut negatiivisia vaikutuksia Suomen työllisyyteen. Lähinnä suorat sijoitukset ovat vieneet työllisyyttä osaamisintensiiviseen suuntaan, jolloin vaikutukset ovat koskeneet enemmän työllisyyden laatua kuin määrää