Journalismi vertaistukena. Laadullinen haastattelututkimus Ihonaika-lehden lukijoille

Hakutermit: journalismi, vertaistuki, Ihonaika, lukija, identiteetti, myöhäismoderni Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, mitä Ihonaika-lehden lukijat saavat lehdestä. Ihonaika on Psoriasisliiton ja Iholiiton yhdessä julkaisema, vuonna 1997 perustettu jäsenlehti. Aihetta lähestytään lukijan identiteetin näkökulmasta. Kysymyksenasettelussa rinnastetaan vertaistuen käsite lehden haastattelujen antamaan lukukokemukseen. Voiko journalismi toimia vertaistuen välineenä? Tavoitteena oli myös selvittää, tuntevatko lukijat lehden omakseen ja kuuluvansa ryhmään. Vertaistuessa samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset voivat toistensa avulla löytää selviytymiskeinoja. Toisten kokemukset auttavat sairastunutta pääsemään pois potilaan roolista itsenäiseksi toimijaksi. Vertaistuki voidaan nähdä vastakkaiseksi ilmiöksi samaan aikaan länsimaissa nousseelle ”medikalisoitumiselle”, lääketieteen auktoriteettiaseman voimistumiselle. Aineiston muodostivat 14:n Ihonajan lukijan teemahaastattelut. Tutkimuksessa tukeudutaan sosiaalisen konstruktion perinteeseen. Aineistoa analysoitiin jakamalla se pieniksi yksiköiksi, diskursseiksi. Lukijoiden puhetta omasta sairaudestaan sekä ryhmään kuulumisesta tutkittiin myös metafora-analyysin avulla. Tuloksissa Ihonaika näkyy tärkeänä tiedon ja kertomusten välittäjänä lukijoille. Lehden henkilöhaastatteluissa tavallisiin ihmisiin on helpompi samastua, mutta ”julkkiksiakin” tarvitaan. Ihmisten selviytymiskeinot, ongelmat ja niiden ratkaisut, ovat lukijan identiteetin kannalta mielenkiintoisinta luettavaa. Ihonajan lukijat arvostavat lääkärien tietoutta, mutta suhde lääkäriin ja lääkärillä käynnit olivat monille ongelmallisia. Vertaistukea pidettiin tärkeänä toisaalta sairauden alussa, toisaalta voimavarana jatkuvassa sairauden hyväksymisen prosessissa. Ihosairauksiin näyttää yhä liittyvän salaamista. Vertaistuesta saadaan rohkeutta ja avoimuutta. Journalismin kautta, tiedotusvälineiden välityksellä saatu ”vertaistuki” voi olla tapa, jolla ihmiset jo nykyisessä myöhäismodernissa ajassa rakentavat identiteettiään ja joka on voimistumassa. Yhteen kokoontumisen kulttuuri on väistymässä. Median merkityksen sen sijaan arvioidaan kasvavan postmoderniin aikakauteen siirryttäessä. Eri ikäisten haastateltavien välinen ero tuli tutkimuksessa esiin selvimmin ryhmäidentiteetin näkökulmasta. Vanhemman ikäryhmän tutkituilla näkyi koetun epäoikeudenmukaisuuden yhdistävä vaikutus sekä se, että epäkohtia yhä on. Nivelpsoriaatikot kärsivät valtaristiriidasta sairautensa määrittelyssä. Heillä myös kollektiivinen tunne yhteenkuulumisesta oli vahvin. Ihonajasta saatu tietous oli heille sekä harvinaista sairautta poteville ensiarvoista, mutta liian vähäistä. Nuoret aikuiset tässä tutkimuksessa eivät kokeneet kuuluvansa sairautensa perusteella mihinkään ryhmään ­ tai minkään ryhmän ulkopuolelle. Vertaistuki oli heille silti tärkeää. Nuorten tavoittaminen journalismin, vaikkapa verkkolehden, välityksellä on järjestöjen mahdollisuus, mihin pitäisi tarttua