Vihdoin olen hyvä jossakin asiassa. Lukiolaisten kokemuksia kouluteatterityöskentelystä suhteessa opetussuunnitelmaan ja opetuksen käytäntöihin

Asiasanat: ilmaisutaito, oppiminen, taiteellinen oppiminen, kokemuksellisuus, opetussuunnitelma Tutkielmassa tarkastellaan lukioikäisten (16-18v.) oppilaiden kuvailemia kokemuksia ja oppimiskokemuksia kouluteatteriproduktiossa, ja niiden merkitystä suhteessa opetuksen käytäntöihin, kuten voimassaolevan opetussuunnitelman toteuttamiseen. Lähtökohtana tutkimukselle on opetustyössä tullut havainto, että opetussuunnitelman tavoitteet eivät kohtaa todellisuutta koulun arjessa, vaan jäävät helposti paperille kauniiksi sanoiksi, joita on lähes mahdoton toteuttaa tuntiresurssien ja tavoitehakuisuuden puitteissa. Tutkielman perusajatuksena on, että totuus sisältyy yksilön ilmaisemaan kokemukseen. Tutkielma on empiirinen tapaustutkimus lukion ilmaisutaidon opiskelijoiden (18 oppilasta) kokemuksista. Tutkimusaineistona ovat oppilaiden kuvaukset, omat havainnot sekä opetussuunnitelmat. Aineistonkeruumenetelminä ovat osallistuva havainnointi, oppilaiden oppimispäiväkirjat ja lomakekyselyt avoimilla kysymyksillä. Aineiston analysoinnissa käytetään teoriasidonnaista analyysimenetelmää, jolloin teoreettinen viitekehys sisältää useita teorioita yhden sijaan. Tutkielman keskeistä teoreettista lähdeaineistoa ovat John Deweyn näkemykset oppimisen kokemuksellisuudesta ja Inkeri Savan kirjoitukset taiteellisesta oppimisprosessista. Tutkielma osoittaa ryhmän ja vuorovaikutuksen tärkeyden kouluteatterissa tapahtuvalle oppimiselle. Opetussuunnitelman tavoitteiden todetaan myös toteutuneen oppilaiden kuvauksissa