Kirjakaapeista asiakkaan pöydälle : Tampereen yliopiston kirjasto 1925-2005

Hakutermit: kirjastot, kirjastonhoito, kirjastonkäyttö, yliopistot, korkeakoulut Vuonna 2005 Tampereen yliopisto ja samalla myös sen kirjasto täyttävät 80 vuotta. Tuona aikana käsitys kirjastosta on merkittävästi muuttunut. Aluksi kirjasto koostui vain muutamasta kirjakaapeista ja niissä olleista kirjoista. Nykyisin käsitys kirjastosta sisältää ajatuksen kirjastosta sekä kokoelmina että fyysisenä tilana ja verkkopohjaisena tiedonhankintakanavana, jonne ei erikseen tarvitse mennä vaan sen voi löytää myös omalta työpöydältä. Tässä pro gradu-tutkielmassani olen tutkinut sitä, mitä Yhteiskunnallinen korkeakoulu antoi perinnöksi Tampereen yliopiston kirjastolle, sitä miten yliopiston nopea laajeneminen vaikutti kirjaston toimintaan ja kolmanneksi olen pyrkinyt kuvailemaan sitä, miten jokapäiväinen kirjaston käyttö on muuttunut asiakkaiden kannalta. Tampereen yliopiston kirjasto aloitti Yhteiskunnallisen kansalaiskorkeakoulun kirjastona Helsingissä, ja siirtyi Tampereelle vuonna 1960. Tuolloin Yhteiskunnallinen korkeakoulu oli alle 1000 opiskelijan yksityinen korkeakoulu, jossa oli vain yksi tiedekunta. Tampereelle muuton jälkeen korkeakoulun laajeni 1960-luvulla nopeasti monen tuhannen opiskelijan monitieteiseksi yliopistoksi. Tampereen yliopisto nimenä otettiin käyttöön vuonna 1966. Tampereen yliopiston nopea kasvu vaikutti kirjaston toimintaan hyvin voimakkaasti. Esimerkiksi tiloiltaan ja henkilökunnaltaan kirjasto oli mitoitettu palvelemaan vain noin 2000 opiskelijaa, mutta opiskelijoita oli jo 1960-luvun loppuun tultaessa noin 7000. Silti varsinaista lisätilaa kirjasto ei tuona aikana saanut. Muista yliopistokirjastoista poiketen Tampereella pääkirjaston osuus kirjaston toiminnassa laitoskirjastojen puuttuessa oli hyvin oleellinen. Toisaalta yliopiston hajasijoitus ympäri kaupunkia kasvatti 1970-luvulla yliopiston kirjaston toimintaa osastokirjastoilla. Kirjaston käyttö sen alkuvaiheissa oli hyvin perinteistä: kirjoja lainattiin ja lehtiä luettiin kirjaston tiloissa. Asiakkaille näkyviä piirteitä kirjaston toiminnassa oli, millaisissa toimipisteissä kirjasto työskenteli, ja miten se kartutti kokoelmiaan. Vaiheikkaiden siirtymien myötä kirjasto on muuttanut useaan otteeseen eri paikkoihin. Suurin muutos kirjaston historiassa on kuitenkin tapahtunut viimeisen parin vuosikymmenen aikana kirjastoihin tulleen tietoteknisen murroksen myötä. Jo 1980-luvun alkupuoliskolla kaikki Suomen tieteelliset kirjastot siirtyivät vähitellen ATK-pohjaiseen yhteisluettelointiin. Sen jälkeen siirryttiin 1990-luvulle tultaessa kokonaisvaltaisesti tietotekniikkaa hyödyntävään kirjastojärjestelmään VTLS-kirjastojärjestelmän myötä. VTLS-kirjastojärjestelmä mahdollisti uudella tavalla kirjaston toiminnan: aineiston hankinnan, luetteloinnin, lainauksen, saapumisvalvonnan, määrärahojen seurannan hoitumisen keskitetysti saman tietokannan ja järjestelmän puitteissa. Asiakkaille VTLS merkitsi tiedonhakumahdollisuuksien huomattavana paranemisena. Lisäksi tietokantaan pääsi yliopiston tietoverkon kautta ja kirjaston kokoelmatietoja oli siis mahdollista selata ensimmäistä kertaa itse kirjaston fyysisen tilan ulkopuolella. Aivan viime vuosina myös kirjaston kokoelmat ovat osittain siirtyneet verkkoon. Osa kirjaston kokoelmista on siis käytettävissä asiakkaan työpöydällä tietoverkon kautta ja siksi on alettu puhumaan kirjastosta ilman seiniä