Merkit viittaavat Juoksuhaudantielle. Tilan, paikan ja liikkeen semantiikka Kari Hotakaisen romaanissa

Hakutermit: tila, paikka, alue, tilakokemus, puhunta, ilmaisu, merkki, modaliteetti, objekti, Dasein, transsendenssi, raja Käsittelen tässä tutkielmassa tilan, paikan ja alueen merkitysten rakentumista ja kiinnittymistä Kari Hotakaisen teoksessa Juoksuhaudantie. Johdannossa esittelen ensin kirjailijan ja sitten niitä teoreettisia perusteita, jotka ovat tutkimukseni perustana. Semiotiikan teorioista hyödyllisimmiksi ovat osoittautuneet kommunikaatioteoriat sekä kielen tasoja ja rakenteita avaavat näkökulmat, kuten oppositiot, lauseoppi, kielioppi ja paradigmat. Eksistentiaalisemiotiikan kautta saan tulokulman päähenkilön maailmassa olemisen tapaan sekä hänen valintojensa ja tekojensa merkityksiin. Johdantoluvussa pohdin vielä tilan ja paikan käsitteitä selventääkseni niiden eroa ja suhdetta. Analyysini lähtee liikkeelle tekstin hallitsevimman tilan (tai paikan), omakotitalon, tarkastelusta. Talolla on yleinen merkityksensä kotina ja suojana. Tarinassa omakotitalon objektiasema korostuu; talo on katseen, valinnan, ostamisen ja myymisen kohde. Ennen kaikkea siitä tulee päähenkilön halun kohde. Tämä on teoksen keskeisin motiivi, jonka tarkasteluun liitän päähenkilön toiminnan tai kerronnan modaliteetit. Huomioin myös muita erillisiä ja erityisiä tiloja ja pohdin kerrostaloasumisen ja omakotitaloasumisen luonnetta sekä asukasryhmien eroja. Edelleen laajempien alueiden semantiikka ja maaseutu/kaupunki -oppositio tulevat näkyviin Kesämaan tilakokemuksen kautta Lakeudella ja Helsingissä. Viidennestä luvusta alkaen analyysi myötäilee päähenkilön liikettä kohti valittua objektia. Luvun otsikko "Mahdollisuus - prosessi - tulos" kuvaa koko tarinan perusrakennetta ja samalla tutkimuksen etenemistapaa. Seuraan sekä päähenkilön fyysistä siirtymistä paikasta toiseen että hänen mielensä tilassa vallitsevia motiiveja ja modaliteetteja. Havainnoin myös päähenkilön tapaa suhtautua rajoihin ja normeihin. Toiminta aiheuttaa syy-seuraussuhteita ja moneen suuntaan viittaavia merkkiketjuja, joilla on useita tulkitsijoita. Tutkielman alkupuoli, jonka sisältönä on tilojen lähes fenomenologinen tarkastelu, on luonteeltaan staattisempi ja toteavampi kuin jatko, jossa paikkojen ja tilojen väliset suhteet ja etäisyydet havainnollistuvat ja tarkentuvat liikkeen kautta. Päähenkilön toiminta eri paikoissa sekä hänen mielikuvansa niistä edesauttavat merkitysten syntyä tai kiinnittymistä. Tarinan keskeistä objektia, keinua, tarkastelen omassa luvussaan ja pohdin sen merkitystä sekä päähenkilölle että tarinan elementtinä sinänsä. Otan kohdetekstin alun ja lopun eri tulkintamahdollisuuksia esiin kahdessa viimeisessä luvussa. Kaiken kaikkiaan tutkimus osoittaa tilojen merkityssisältöjen loppumattoman virran, niiden lukemattomien merkitsijöiden määrän, jotka voidaan tulkita tiloja semantisoiviksi piirteiksi. Omakotitalon dominoiva asema tarinan merkityksiä kantavana hahmona on kiistaton, mutta myös monet muut tilat saavat painoarvoa niin kohdetekstissä kuin tässä tutkimuksessanikin. Mikään tila ei ole täysin merkityksetön, vaan osa merkkijärjestelmää, josta puolestaan eri henkilöt tekevät omia tulkintojaan omien tilakokemustensa perusteella. Kun kokemus siirtyy kieleen tai puhuntaan, se alistuu kielen merkitysrakenteille, ja kun teksti siirtyy lukijan tai tutkijan luettavaksi, se siirtyy kirjailijan merkitysmaailmasta vastaanottajan maailman tilaan. Sisäinen tila on yhteydessä ulkoiseen, abstrakti konkreettiseen. Ainut tapa hallita edes auttavasti tätä monikerroksista tilojen merkkiuniversumia on soveltaa Matti Virtasen metodia: mennä tiloja kohti ja niihin sisälle, yrittäen ottaa ne määrätietoisesti haltuun yksi kerrallaan