Veisaten elämyksiin - diskurssianalyyttinen tutkimus herättäjäjuhliin liitetyistä merkityksistä

Hakutermit: herättäjäjuhlat, herännäisyys, uskonnollisuus, uskonnolliset juhlat, uskonnolliset yhteisöt, diskurssianalyysi Tutkielmani aiheena on herättäjäjuhlat ja niiden uutisointi. Tarkastelen sitä, millaisia merkityksiä liitetään juhliin ja niiden edustamaan herännäisyyteen sekä uskonnollisuuteen yleensä. Pohdin samalla uskonnon asemaa yleisesti. Tutkimuskohteenani ovat Järvenpään herättäjäjuhlista vuonna 2001 kirjoitetut uutisartikkelit (82 kpl). Ne on poimittu neljästä, lähtökohdiltaan eriävästä julkaisusta. Helsingin Sanomat edustaa yleistä, valtakunnallista tasoa ja Ilkka herännäisyyden perinteistä kannatusaluetta, Etelä-Pohjanmaata. Keski-Uusimaa ilmestyy vuoden 2001 juhlien pitopaikan, Järvenpään, seudulla ja Hengellinen Kuukauslehti on herännäisten kannatusyhdistyksen, Herättäjä-Yhdistyksen julkaisema aikakauslehti. Menetelmänä on diskurssianalyysi, jossa kielenkäyttö nähdään sosiaalisena toimintana. Diskurssit ovat tapoja jäsentää maailmaa. Uutisartikkelit näen kenttinä, joilla hylätään, uudistetaan, muokataan ja luodaan merkityksiä. Näkyviksi tehdyt diskurssit puolestaan kertovat herättäjäjuhliin ja uskonnollisuuteen liitetyistä merkityksistä ja niiden tuottamisesta. Aineistostani nousi esiin seitsemän diskurssia. Herännäisyys ja herättäjäjuhlat jatkuvuuden, perinteisyyden sekä yhteisöllisyyden edustajana -diskurssi näkyi vahvimpana läpi aineiston. Siinä maailmaa jäsennetään perinteiden uudistamisen ja yhteisön jäsenyyden kautta. Jännitettä ilmenee sukupolvien välisellä akselilla ja toisaalta herännäisyyteen ja juhliin liitettyjen stereotypioiden sekä vanhahtavienkin mielikuvien keskustellessa juhlien nykyolomuodon kanssa. Toinen valtadiskurssi oli alueellisen ja arvomaailmallisen kahtiajaon diskurssi, jonka kautta merkityksiä tuotettiin jaottelulla Etelä-Suomi ja muu Suomi. Nämä kaksi aluetta nähtiin eroavan arvojensa puolesta: kiireinen, suorituskeskeinen, individualistinen Etelä-Suomi kaipaa herännäisyyden ja juhlien edustaman muun Suomen välittömyyteen ja yhteisöllisyyteen. Edellisten ohella vahvasti esiintynyt asiakaskeskeisyyden ja laadunhallinnan diskurssi kietoi itseensä vaativan asiakkaan ja häntä kaikin tavoin tyydyttämään pyrkivän ohjelmaorganisaation. Tässä juhlille tuotettiin merkityksiä nykyajan markkinavetoisena, elämyshakuisena kesätapahtumana. Sosiaalisen järjestyksen ylläpidon diskurssi tuo esiin juhlijoiden ja paikallisen väestön välisen tasapainon ylläpidon. Markkina- ja festivaalitalouden diskurssi merkityksellistää todellisuutta taloudellisen menestyksen ja markkinoiden lainalaisuuksien puitteissa. Yhteiskunnallisen tekijyyden ja kannanoton diskurssissa herättäjäjuhlat nähdään foorumina herännäisyyden poliittiselle ja yhteiskunnalliselle potentiaalille. Vähimmässä määrin esiintyi yllättäen hengellinen diskurssi, joka painottaa ihmisen ja Jumalan suhdetta arjessa. Herättäjäjuhlien suhteen merkitysten muodostamisen perustana on yksilö eli asiakas ja hänen tarpeidensa tyydyttäminen. Juhlilla kävijä hakee elämyksiä ja ajanvietettä; vaatii laatua, monipuolista ohjelmaa ja oheistoimintoja. Juhliin liitetyt yhteisöllisyys ja perinteen jatkuvuus tekevät tapahtumasta kuitenkin jotain erityistä, muista massatapahtumista poikkeavaa. Tutkielmani avaa näkymiä suomalaiseen uskonnollisuuteen. Ihmiset etsivät uskonnosta elämyksiä ja viihdykettä. Samalla kuitenkin pidetään kiinni yhteisen historian ja osallistuvuuden kautta syntyneestä yhteisöllisyydestä ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Nämä kulttuuriset tekijät erottavat uskonnollisuuden mistä tahansa kulutushyödykkeestä tai ajanvietteen tarjonnasta. Uskonnollisuuden hengellisen sisällön suhteen keskiössä on yksilö ja hänen tarpeensa. Tällöin uskon ja sen oppien eduksi lasketaan tietty väljyys ja valinnanvapaus. Uskon asioista ei saa mielihyvähakuisuudessa muodostua "liian painava" taakka. Alueellisesti eteläisen väestökeskittymämme ulkopuolinen Suomi näyttäisi kantavan uskonnollisuuteen ja perinteeseen liittyviä arvoja: välittömyyttä, yhteisöllisyyttä, henkisyyttä. Nämä arvot liitetään ikään kuin "menneeseen" aikaan. Etelä-Suomi kiireen, suorittamisen ja ihmisen yksinäisyyden keskellä on joutunut kauas juuristaan eikä olisi myöskään uskonnollisuuden syvintä seutua. Kaipuu juurille on kuitenkin olemassa