Työnohjaus-Itsestäänselvyys vai neuvoteltavissa oleva asia? Diskurssianalyyttinen tutkimus yhden ryhmätyönohjausistunnon työnohjauspuheen rakentumisesta vuorovaikutuksessa

Hakutermit: työnohjaus, vuorovaikutus, diskurssianalyysi Tässä tutkimuksessa on tarkoituksena selvittää, miten työnohjaus puhutaan olemassaolevaksi yhden lastensuojelutyöntekijöiden ryhmätyönohjausistunnon osallistujien vuorovaikutuksessa ja millaisissa kielellisissä prosesseissa eli sosiaalisessa toiminnassa nämä merkitykset rakentuvat. Tutkimuksessa tarkastellaan ensin yleisesti työnohjauksen määritelmiä, sen toteuttamista ohjaavia teorioita sekä eettisiä ohjeita ja sääntöjä. Työnohjauksen perusteoriasta ja siitä, tarvitaanko yhtä kaiken kattavaa teoriaa työnohjauksen perustaksi, on kiistelty viimeiset vuosikymmenet ja edelleen asiasta ollaan uusimman työnohjauskirjallisuuden mukaan erimielisiä. Sosiaalityön työnohjauksella on pitkä historia ja sillekin on vuosikymmenien saatossa pyritty etsimään omaa teoriaa. Työnohjauksen lisääntyneen käytön myötä sosiaalityön työnohjausta on vähitellen tullut tavaksi määritellä sosiaalityön tehtävien kautta. Suomalaisen sosiaalityön piirissä ollaan työnohjauksesta oltu kiinnostuneempia enemmän ammatillisesta, käytännöllisestä näkökulmasta kuin teoreettisessa mielessä. Eri ammattialojen, kuin myös sosiaalityön työnohjauksesta on tehty useita tutkimuksia. Nämä tutkimukset ovat olleet pääosin kuvailevia tai kartoittavia, eri ammattien työnohjauksen painopistealueiden tarkastelua tai omiin kokemuksiin perustuvaa teoreettista pohdiskelua. Yhteistä näille tutkimuksille on ollut, että niissä puhutaan ja tuotetaan selvityksiä sekä kuvailuja siitä, mitä työnohjaus joissakin tilanteissa on ollut tai mitä sen tulisi olla. Työnohjausta keskusteluna on tutkittu hyvin vähän, eikä kysymystä siitä, miten työnohjaus tuotetaan, ole liiemmälti kysytty. Sosiaalialan ammattilaisten puheessa ja arkikeskustelussa työnohjaus tuotetaan usein itsestäänselvänä käsitteenä, jonka merkityksistä ei yleensä käydä neuvotteluja tai keskusteluja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä saamaan näkyväksi sitä, miten työnohjaus rakentuu ja puhutaan olemassaolevaksi yhden ryhmätyönohjauksen osallistujien vuorovaikutuksessa ja millaisessa sosiaalisessa toiminnassa nämä merkitykset rakentuvat. Tutkimuksen teoreettisena ja metodologisena viitekehyksenä toimii diskurssianalyysi. Sen välineillä on pyritty yhden työnohjausprosessin alkuvaiheen työnohjausistunnon videonauhalta transkriptioidusta puheesta tunnistamaan ja nimeämään työnohjausta rakentavat ja merkityksellistävät diskurssit. Aineistosta löytyi tarkan sanastoanalyysin avulla kolmea erilaista sanastoa: lastensuojeluasiakas-sanastoa, sosiaalityö ammattina–sanastoa sekä työnohjaus-sanastoa. Työnohjauspuhe rakentuu ryhmän vuorovaikutuksessa noudattaen yleisiä vuorovaikutuksen sääntöjä: negatiivisten palautteiden pehmennyksinä ja pyrkimyksenä yhteisymmärrykseen. Työnohjaajan puheenvuorojen kautta rakennetaan yhteistä merkitystä ryhmän käsityksille työnohjauksesta. Hänen valinnoillaan on suuri merkitys koko vuorovaikutuksen rakenteen muodostumiselle. Työnohjaus-diskurssi rakentuu erilaisten neuvottelujen kautta, joita käydään työnohjaajasta, työnohjauksen tavoitteista sekä aiheen valinnasta. Suoraan työnohjauksesta puhutaan istunnon palautteessa, jonka jokainen osallistuja antaa ryhmälle ja työnohjaajalle. Jatkotutkimuksen haasteiksi jäävät mahdollisuudet kerätä ja tutkia aineistoa useammasta toteutuneesta työnohjausistunnosta, jotta erilaisten työnohjauskäytänteiden työnohjauspuheen rakentuminen voitaisiin saada näkyväksi. Tämä saattaisi tuottaa aineksia joko kiisteltyjen teoriavaateiden vahvistumiselle tai tuoda ihan uusia lähtökohtia työnohjauksen määrittelemiselle