KIUSAAJAT JA UHRIT YMMÄRRYSTÄ ETSIMÄSSÄ. Kiusaamisteema 2000-luvun lasten- ja nuortenkirjallisuudessa

Hakutermit: lasten- ja nuortenkirjallisuus, kiusaaminen, henkilökuvaus, motiivitutkimus Tutkielmassa tarkastellaan uuden kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden tapoja käsitellä kiusaamisteemaa. Teoreettisesti työ pohjautuu narratologiaan sekä henkilökuvauksen teoriaan, ja oman viitekehyksensä tutkittavien teosten tulkintaan antavat myös kasvatustieteen teoriat kiusaamisesta. Tutkielma on luonteeltaan motiivitutkimus. Lasten- ja nuortenkirjallisuudessa henkilöhahmojen rooli on korosteinen, sillä kirjallisuuden henkilöhahmot tarjoavat lapsilukijoille samastumiskohteita ja käyttäytymismalleja. Tutkielman lähtökohtana on selvittää, minkälaisia henkilöhahmoja lasten- ja nuortenkirjallisuuden kiusaajat ja kiusaamisen uhrit ovat ja kenen näkökulmasta kiusaamistilanteet esitetään eli kuka on teoksessa fokalisoijana. Analyysissa esiin nousevat myös kiusaamisen syyt, seuraukset sekä henkilöhahmojen mahdollinen muutos kiusaamisen seurauksena. Tutkimusaineistoksi on valittu eri ikäryhmille suunnattuja kiusaamisteemaa käsitteleviä lasten- ja nuortenkirjoja, jotka antavat aihetta vertailla sitä, miten eri-ikäisille lapsille kerrotaan kiusaamisaiheesta. Tutkimusaineisto jakautuu kahtia: pääaineistoon ja sivuaineistoon. Analyysiosio perustuu pääaineiston teoksiin, jotka ovat Silja Kiehelän Sofia ja karhunkynsi (2003), Arja Puikkosen Haloo, kuuleeko kaupunki (2003) sekä Reija Kaskiahon Veitsenterällä (2004). Sivuaineiston teokset Timo Parvelan Anna ja Antti: Kiusankappale (2003), Tuula Korolaisen Aapo ja lassokostaja (2003), Tuula Kallioniemen Pätkämäen robin hoodit (2004) sekä Antti Halmeen Markus Light ja palautuspullon henget (2004) ovat pääaineistosta tekemieni päätelmien tukena ja esillä erityisesti analysoitaessa sitä, miten eri-ikäisille lapsille kirjoitetaan kiusaamisesta. Uudessa lasten- ja nuortenkirjallisuudessa sekä kiusaajat että kiusaamisen uhrit saavat äänensä kuuluville. Teoksissa on kahdenlaisia kiusaajia: epäempaattisia, muuttumattomia kiusaajien karikatyyreja sekä läpinäkyviä, muuttuvia henkilöhahmoja, joiden sisäiseen maailmaan kerronta tunkeutuu. Kiusaamisen kohteeksi joutuvat henkilöhahmot voidaan nähdä myös kahdenlaisiksi: muista samanikäisistä lapsista tai nuorista ulkonäkönsä, vaatetuksensa, käyttäytymisensä tai ihonvärinsä vuoksi erottuvat henkilöhahmot sekä ne henkilöt, jotka eivät erotu ominaisuuksiltaan muista teoksen henkilöhahmoista, kuten kiusaajista. Kiusaamisen uhrien ominaisuuksilla ei kuitenkaan perustella kiusaamista missään teoksessa, vaan kiusaamisen syyt ovat lähtöisin poikkeuksetta kiusaajien omassa elämässä vallitsevasta kaaoksesta. Kiusaamisteeman käsittelytavat, kiusaamisen syyt sekä henkilöhahmojen selviytymisstrategiat riippuvat siitä, minkä ikäiselle kohderyhmälle teos on suunnattu. Mitä nuoremmille lukijoille teos on osoitettu sitä varmemmin kiusaamisepisodi saa onnellisen loppuratkaisun, jossa kiusaajat ja uhrit ystävystyvät, ja useimmiten aikuiset ovat auttamassa kiusaamisen selvittelyssä. Fantasiamaailman läsnäolo ahmimisikäisten teoksissa tuo pehmeyttä kiusaamisteeman käsittelyyn. Nuorille aikuisille suunnatuissa teoksissa käsitellään itsetuhoisuutta ja väkivaltaa, eivätkä teosten loppuratkaisut anna toivoa kiusaajien ja uhrien yhteisymmärryksestä