Lasten mediankäyttö, sen diskriminoivuus ja sosiaaliset suhteet mediakulttuurissa.

Tutkimuksessani tarkastelen lasten arkea medioituneessa yhteiskunnassa sekä mediankäytön erottelevaa vaikutusta. Tutkimuskysymykset johdattavat selvittämään 8-10 ­vuotiaiden lasten tietokoneen, kännykän ja pelikoneiden käytön kautta uusien medioiden käyttöön liittyviä sosiaalisia suhteita, lasten kokemaa vanhempien poissaoloa, mediankäytön rajoituksia sekä lasten muuta vapaa-ajanviettoa. Tutkimuksen kyselyaineisto on kerätty keväällä 2001 Suomen suurimmista kaupungeista, 2-3-luokkalaisilta normaalikoulujen oppilailta ja se käsittää 945 vastauslomaketta. Tutkimuksen mukaan lapset käyttävät ahkerasti medioita. Erityisesti tietokoneen käyttö on hyvin yleistä, samoin pelikoneiden (konsolipelien) pelaaminen, joita molempia harrastaa joskus lähes jokainen vastannut lapsi. Aktiivisesti uutta mediaa käyttävät lapset käyttävät sitä myös useiden läheisten ihmisten kanssa, eikä lasten sosiaalisten verkostojen kaventumista havaittu. Aktiivisesti uutta mediaa käyttävät lapset käyttävät mediaa myös merkitsevästi monipuolisemmin, heillä on muita lapsia vähemmän mediaa koskevia rajoituksia ja he ovat innokkaampia myös lisäämään käyttöään sekä kokevat rajoitukset tarpeettomiksi. Aktiivisesti uutta mediaa käyttävät ovat motivoituneita myös liikunta- ja kulttuuriharrastusten suhteen. Vanhempien poissaololla ei näytä olevan yhteyttä lasten runsaaseen mediankäyttöön. Aktiivinen uusien medioiden käyttö linkittyy lasten toimijuuteen ja heidän sosiaalisiin suhteisiinsa. Lasten ja tietoyhteiskunnan kohtaamisia kontrolloivien aikuisten tavoitteena täytyy olla yhtäältä lasten ja nuorten hyvinvointia ja turvallisuutta ja toisaalta aktiivista toimijuutta tietoyhteiskunnan kansalaisina edistävän toiminnan