Maahanmuuttaja lastensuojelun avohuollon asiakkaana.

Tutkielmassa perehdytään maahanmuuttajien kanssa tehtävään lastensuojelutyöhön, erityisesti avohuollon tukitoimenpiteisiin. Aiheen pohjustukseksi kerrotaan maahanmuuttajista ja heidän sopeutumisestaan, suomalaisesta lastensuojelusta ja sen asiakkaista sekä yleisesti maahanmuuttajiin kohdistuvasta lastensuojelusta. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää maahanmuuttajien lastensuojeluasiakkuuden alkamista sekä maahanmuuttajalapsiin ja -perheisiin kohdistettujen avohuollon tukitoimien määrää ja luonnetta. Toisena tarkoituksena oli tuottaa tietoa tästä sosiaalityön erityisalueesta. Tutkimuksen kohteena olivat maahanmuuttajien parissa tehtävän lastensuojelun käytännöt ja toimintatavat eräässä keskisuuressa eteläsuomalaisessa kaupungissa. Aineistona käytettiin sosiaalityöntekijöiden maahanmuuttajaperheistä tekemiä lastensuojelun asiakaskirjauksia. Tarkastelussa olivat vuonna 2002 asiakkaina olleiden yhdentoista perheen asiakirjat koko asiakkuuden ajalta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin etnografista sisällön analyysia. Lastensuojelun asiakkaina olevat maahanmuuttajaperheet eivät ulkoisilta tilanteiltaan juurikaan eronneet suomalaisista lastensuojelun asiakasperheistä. Asiakkuus tuli vireille joko viranomaisen huolen, lastensuojeluilmoituksen tai äidin yhteydenoton kautta. Lastensuojelun tarvetta aiheuttavat tekijät olivat perheväkivalta, kasvatusvaikeudet, äidin jaksaminen, nuoren käyttäytymis- ja kouluongelmat sekä huolto- ja tapaamisasiat. Erilaisia tukimuotoja oli maahanmuuttajaperheiden kohdalla käytössä yhteensä 15. Ne olivat tavallisimpia kunnissa käytettyjä avohuollon tukitoimia. Tukimuotojen määrä perhettä kohti oli vähäinen. Parhaimman hyödyn tuesta saivat jaksamis- ja kasvatusongelmissa tukea tarvitsevat perheet. Heikompia tuloksia saavutettiin niiden perheiden kanssa, joissa oli nuoren käyttäytymis- ja koulunkäyntiongelmia tai huolto- ja tapaamisristiriitoja. Ulkoisesti maahanmuuttajilla esiintyvät ongelmat olivat lastensuojelulle tuttuja. Ongelmien taustat ja syyt voivat kuitenkin olla vieraampia. Asiakirjojen perusteella sosiaalityöntekijät eivät juurikaan huomioineet työssään asiakkaan kulttuurista taustaa eivätkä sopeutumiseen liittyviä tekijöitä. Sieltä olisi voinut löytyä uusia ratkaisuvaihtoehtoja asiakkaiden tilanteisiin. Kulttuurien huomiointia ja työntekijöiden monikulttuurista tietoisuutta tulisikin lastensuojelussa lisätä. Kouluttautumisen lisäksi yksi mahdollisuus on monikulttuuristen työntekijöiden palkkaaminen. Sosiaalityöntekijöiden tulisi myös kiinnittää enemmän huomiota asiakaskirjausten tarkkuuteen ja selkeyteen. Avainsanat: maahanmuuttaja, lastensuojelu, avohuolto, sisällön analyysi, etnografinen sisällön analyys