EKP:n rahapolitiikka ja adaptiivisen oppimisen hypoteesi.

Tämän pro gradu ­tutkielman tarkoituksena on tarkastella Euroopan keskuspankin rahapolitiikkaa pohjautuen siitä jo tehtyihin tutkimuksiin ja rahapolitiikan teoriaan. Perinteisen rahapolitiikkateorian lisäksi tarkastelussa on viime aikoina huomiota saanut niin sanottu adaptiivisen oppimisen hypoteesi, joka on rahapolitiikan tutkimuksessa viime aikoina noussut mallinnusoletuksena rationaalisten odotusten rinnalle. Tarkoituksenani on esittää tarkemmin tämän uuden hypoteesin perusteita ja sen käytännön sovelluksia rahapolitiikan tutkimukseen perustuen uusiin tutkimuksiin. Tämän ohella tarkastelussa on mukana rahapolitiikan säännöt vs. harkinta ­näkökulma, joka on rahapolitiikan tutkimuksessa ollut merkittävässä roolissa jo pitkään. Adaptiivisen oppimisen hypoteesi olettaa, että mallinnettavat talouden agentit toimivat kuten taloustietelijät ennakoidessaan talouden tilaa. Heidän oletetaan käyttävän kaikki taloudesta saatavilla oleva tieto ennustuksiinsa ja toimivan näiden ennusteiden mukaisesti. Tämä oletus tarkoittaa sitä, että ei talouden agenteille ei tarvitse olettaa rationaalisten odotusten vaatimaa epärealistisen suurta tietomäärää, mutta että talouden agentit voidaan silti mallintaa rationaalisesti toimiviksi siten, että ne eivät tee systemaattisia ennustusvirheitä. Rahapolitiikan kontekstissä oletusta on käytetty tutkimaan eri rahapolitiikan sääntöjen haluttavuutta tarkastelemalla sitä, johtaako kyseinen sääntö sellaiseen rationaalisten odotusten tasapainoon, mikä on opittavissa ja stabiili, jos odotukset eivät olekaan aluksi tasapainossa. Yleisesti ottaen kriteeriksi tälle stabiilisuudelle oppimisen suhteen muodostuu niin sanotun Taylor-periaatteen täyttäminen, mikä takaa sen, että myös reaalikorko muuttuu rahapoliittisisten toimenpiteiden seurauksena. Euroopan keskuspankin rahapolitiikan ohjenuorat on julkaistu EKP:n rahapolitiikan strategiassa. Tämä strategia on herättänyt melkoisesti keskustelua ja kritiikkiä, koska on koettu, että se ei tarpeeksi selkeästi kerro millä perusteilla EKP markkinakorkoansa muuttaa, ja myös siksi, että joiltain osin tämän strategian sanotaan olevan heikolla pohjalla teoreettisessä mielessä. Tutkielmassani tarkastelen tämän keskustelun lisäksi kahta seurantatutkimusta, joiden avulla ollaan pyritty tarkemmin hahmottamaan sitä millä tavalla EKP painottaa eri muuttujia korko-operaatioissaan. Näiden tutkimusten perusteella voidaan hylätä ajatus, jonka mukaan EKP painottaisi vain inflaatiotavoitetta rahapolitiikassaan. Tämän lisäksi tulosten perusteella voidaan todeta, että EKP:n rahapolitiikka on yleisesti ottaen täyttänyt Taylor-periaatteen