Tasa-arvosuunnitelma. Työnantajan mahdollisuus positiiviseen erityiskohteluun.

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia positiivista erityiskohtelua ja erityisesti tasa-arvosuunnitelmaa positiivisen erityiskohtelun toteuttamismuotona. Tarkoituksena on selventää, mitä positiivinen erityiskohtelu ­käsitteellä tarkoitetaan sekä minkälainen suunnitelma on tasa-arvosuunnitelma: kenellä on laatimisvelvollisuus, mitä suunnitelma sisältää ja minkälaisia oikeusvaikutuksia tasa-arvosuunnitelmalla on. Tutkimus on kokonaisuudessaan oikeusdogmaattinen; paikoitellen on käytetty käytännön esimerkkejä peilaamaan kirjoitetun lain suhdetta todelliseen olotilaan, joten niiltä osin tutkielman voi luokitella myös oikeussosiologiseksi. Euroopan yhteisön perustamissopimuksen periaateosaan on kirjattu yhteisön päämääräksi miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen. Yhteisön perustamissopimuksen 141 (4) artiklassa mainitaan positiivinen erityiskohtelu: sukupuolten tosiasiallisen tasa-arvon toteutumiseksi voi jäsenvaltio pitää voimassa sellaisia erityisetuja tarjoavia toimenpiteitä, joiden tarkoituksen on helpottaa aliedustettuna olevan sukupuolen asemaa. Sama periaate on kirjattu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) naisten oikeuksien yleissopimuksen 4 artiklaan. Yhteisöoikeus ja kansainvälinen oikeus molemmat antavat jäsenvaltiolle oikeuden toteuttaa positiivisia erityistoimia. Positiiviset toimet ovat jäsenvaltion vapaaehtoisesti hyväksyttävissä. Tasa-arvosuunnitelma on eräs tapa toteuttaa positiivista erityiskohtelua. Tasa-arvolain 6 a § säätää työnantajalle velvollisuuden sisältää henkilöstö- ja koulutussuunnitelmaan tai työsuojelun toimintaohjelmaan toimenpiteet naisten ja miesten tasa-arvon toteuttamisen jouduttamiseksi. Tasa-arvosuunnitelma voi olla itsenäinen, erillinen suunnitelma tai sisältyä osana myös muihin kuin edellä mainittuihin suunnitelmiin. Julkiselle työnantajalle tasa-arvosuunnitelman laatiminen on virkavelvollisuus. Tasa-arvosuunnitelma voidaan määritellä suunnitelmalliseksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on yksipuolisen sukupuolijakauman tasoittaminen; suunnitelman tavoitteena on parantaa aliedustetun sukupuolen asemaa. Pääasiassa tasa-arvosuunnitelmia käytetään työelämässä: suunnitelmassa voi olla toimintaohjeita koskien esimerkiksi työhönottoa tai työpaikan sisäistä koulutusta. Tasa-arvosuunnitelma tekee mahdolliseksi sellaiset toimenpiteet, jotka yksittäisinä voisivat olla tasa-arvolaissa kiellettyä syrjintää. Laissa ei ole määritelty tasa-arvosuunnitelman sisältöä, joten sisällön voi jokainen työyhteisö räätälöidä itselleen sopivaksi. Toista sukupuolta suosiva menettely tasa-arvosuunnitelmaan nojautuen on sallittua vain niin kauan kunnes tasa-arvoinen tilanne on saavutettu ja mikäli työnantaja perustelee työhönottopäätöstään tasa-arvosuunnitelmaan nojautuen, on hänen voitava näyttää suunnitelman olemassa olo toteen. Epäkohta on, että tasa-arvolaki säätää työantajalle velvollisuuden laatia tasa-arvosuunnitelma, mutta ei sanktioi velvollisuuden rikkomista. Varsinkin yksityisen työnantajan osalta suunnitteluvelvollisuuden noudattaminen riippuu näin ollen työnantajan halukkuudesta laatia suunnitelma. Jos tasa-arvolaki sisältäisi sanktiosäännökset suunnittelun laiminlyönnistä, koettaisiin laatimisvelvoite varmasti työpaikoilla paljon velvoittavampana ja suunnitelmia laadittaisiin nykyistä enemmän