Verkko-opiskelijoiden syvä- ja pintaoppiminen. Tutkimus hoitotieteen opiskelijoiden oppimistyyleistä Tampereen yliopiston avoimessa yliopistossa.

Tutkimus käsittelee verkko-opiskelijoiden oppimistyylejä, oppimisen säätelyä ja tietokäsityksiä lähinnä Noel Entwistlen, Jan Vermuntin ja Frank Rijswijkin sekä William Perryn tutkimusten pohjalta. Oppimistyylit jaotellaan tässä tutkimuksessa karkeasti syvä- ja pintaoppimiseen. Tutkimuksessa tarkastellaan myös opiskelijoiden käsityksiä opiskeluympäristön luonteesta. Opiskeluympäristöä luonnehditaan J. Terry Mayesin ja Irene Neilsonin tutkimusten valossa oppimateriaalin jakajana ja tiedon käsitteellistäjänä, opiskelijoiden suoritusten julkaisijana ja tiedon konstruoijana sekä opiskelijoiden dialogisuuden mahdollistavana ympäristönä. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään verkko-opetuksen keskeisiä piirteitä nykyisten sosiokulttuuristen oppimisteorioiden ja uusien opiskeluympäristöjä koskevien tutkimusten pohjalta sekä sitä, miten verkko-opiskeluympäristö voi tukea opiskelijoiden syväoppimista ja itsesäätelyä. Tutkimukseen osallistui 105 hoitotieteen opiskelijaa, joista verkko-opiskelijoita oli 57. Opiskelijoiden käsityksiä omista oppimistyyleistä ja tietokäsityksestä sekä heidän käsityksiään opiskeluympäristön luonteesta kysyttiin 5 ­ portaisella Likert-asteikkollisella mittarilla. Tutkimuksessa tutkittiin, miten verkko-opiskelijoiden ja tiedekuntaopiskelijoiden oppimistyylit erosivat toisistaan sekä minkälaisia yhteyksiä eri oppimistyyleillä ja tietokäsityksillä oli ja erosivatko oppimistyylit oppimisympäristön luonteen mukaan. Tuloksien analysoinnissa käytettiin t-testiä, Mann-Whitneyn U-testiä ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa sekä keskeisiä sijaintilukuja, kuten keskiarvoa, mediaania, minimi- ja maksimi arvoja, kvartiiliväliä. Tulokset osoittivat, että tutkittava yhteisöllinen ja osallistava verkko-opiskeluympäristö tuki opiskelijoiden syväoppimista ja erityisesti oppisisällön itsesäätelyä. Tulokset osoittivat myös, että käsitteellistäminen liittyy enemmän pintaoppimiseen sekä konstruointi ja dialogisuus syväoppimiseen. Verkko-opiskeluympäristö tuki myös pintasuuntautuneiden opiskelijoiden syväsuuntautumista ja oppisisällön itsesäätelyä. Edelleen verkko-opiskeluympäristössä oli enemmän korkeita käsitteellistämisen, konstruoinnin sekä dialogisuuden keskiarvoja omaavia opiskelijoita. Verkko-opiskelijoista siis suuri osa käytti opiskeluympäristöään sekä tiedon käsitteellistämiseen, konstruointiin että dialogiin. Tutkimus osoitti, että osallistava, opiskelijoiden aktiivisuutta sekä omaa ja yhteisöllistä tiedon tuottamista korostava verkko-opiskeluympäristö näyttäisi ohjaavan heitä syvällisempään oppimiseen. Kun opiskeluympäristön suunnittelun lähtökohtana on oppimisen luonteen ja tarkoituksen selkeyttäminen sekä tältä pohjalta oppimisen järjestäminen tavoitellun kaltaiseksi, saavutetaan myös haluttuja päämääriä. Tulokset vahvistavat aikaisemmin saatuja tutkimustuloksia, joiden mukaan verkko-opiskeluympäristö tukisi enemmän no. kognitiivisten taitojen sekä tehtävän ja informaation säätelyä. Lisäksi tämä tutkimus osoitti, että verkkoympäristö tuki myös yhteisöllisen ja virtuaalisen etäyhteisyyden tunteen ja dialogisuuden kehittymistä