Työkyvyn ja stressin yhteys sairauspoissaoloihin sairaalahenkilöstöllä.

Sairauspoissaolojen määrät ovat kasvaneet Suomessa 1990-luvun lopulla aiheuttaen taloudellista rasitusta työnantajalle, yhteiskunnalle sekä sairastuneelle yksilölle. Tämän tutkimuksen lähtökohtana oli Lohjan sairaanhoitoalueen henkilökunnan kasvaneet sairauspoissaolomäärät. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää koetun työkyvyn ja koetun stressin yhteys sairauspoissaoloihin. Tutkimusaineisto kerättiin työterveyshuollon tekemien työpaikkaselvitysten yhteydessä vuosina 2001-2002. Koetun työkyvyn ja stressin arviointiin käytettiin Työkykyindeksi- ja Työstressikyselyitä, jotka ovat työterveyshuollossa yleisesti käytössä. Sairauspoissaolot kerättiin työterveyshuollon ATK-pohjaiselta työterveysohjelmalta yhden kalenterivuoden ajalta. Sairauspoissaoloista tarkasteltiin poissaoloja lääkärintodistuksella, omalla ilmoituksella, yhdistettyjä kokonaispoissaoloja sekä erikseen lyhyitä 1-3 päivää kestäneitä ja pitkiä 4 päivää ja pidempiä sairauspoissaoloja. Tutkimukseen osallistui 117 naispuolista työntekijää kaikista henkilöstöryhmistä, vastaus-prosentti oli 70,5. Tulokset osoittivat, että työkyvyllä ja sairauspoissaoloilla oli merkittävä yhteys: mitä heikompi oli työkyky sitä enemmän oli sairauspoissaoloja. Sairauspoissaolot olivat myös pidempiä niillä, joilla oli huono työkyky. Niillä, joilla ei ollut lainkaan sairauspoissaoloja, oli pääasiassa hyvä tai erinomainen työkyky. Stressillä ja sairauspoissaoloilla ei ollut tässä tutkimuksessa täysin selvää yhteyttä. Stressi lisäsi hieman sairauslomalle jäämistä omalla ilmoituksella, mutta ei sairauspäiviä lukumääräisesti. Tuloksia tarkasteltiin iän mukaan: alle 45-vuotiaat sekä 45 vuotta täyttäneet ja vanhemmat. Vanhemmilla työntekijöillä oli huonompi työkyky kuin nuoremmilla. Nuoremmilla työntekijöillä oli enemmän lyhyitä sairauspoissaoloja. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huono työkyky on riskitekijä sairauspoissaolojen kannalta ja stressin kokemus lisää sairauslomalle jäämistä. Tulosten pohjalta on perusteltua panostaa toimintoihin työkyvyn parantamiseksi ja stressin vähentämiseksi. Stressin osalta perusteellisempi jatkotutkimus olisi tarpeellinen. Avainsanat: työkyky, työkykyindeksi, stressi, työstressikysely, sairauspoissaolo1. JOHDANTO 3 2. TUTKIMUKSEN TEOREETTINEN VIITEKEHYS 6 2.1 Työkyky 6 2.1.1 Työkyvyn määrittelyä 6 2.1.2 Työkykyä edistävät ja heikentävät tekijät 12 2.2 Stressi 15 2.2.1 Stressin teoreettista tarkastelua 15 2.2.2 Työ ja stressi 20 2.2.3 Työuupumus 24 2.3 Sairauspoissaolo 27 2.3.1 Töistä poissaoloihin vaikuttavia tekijöitä 27 2.3.2 Sairauspoissaolot 1990-luvulla 30 2.4 Työkykyyn, stressiin ja sairauspoissaoloihin liittyviä aikaisempia tutkimuksia 31 3. YHTEENVETOA TUTKIMUKSEN TEOREETTISISTA LÄHTÖKOHDISTA 37 4. TUTKIMUKSEN TARKOITUS JA TUTKIMUSONGELMAT 40 5. TUTKIMUSAINEISTO JA TUTKIMUSMENETELMÄT 41 5.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja tutkimusasetelma 41 5.2 Tutkimusaineiston keruumenetelmät 43 5.2.1 Työkykyindeksi 43 5.2.2 Työstressikysely 47 5.2.3 Sairauspoissaolotiedot 50 5.3 Tutkimusaineiston käsittely ja analyysimenetelmät 50 5.4 Aineiston kuvaus 52 6. TUTKIMUSTULOKSET 57 6.1 Muuttujakohtaiset tulokset 57 6.1.1 Työkykyindeksi 57 6.1.2 Työssä koettu stressi 58 6.1.3 Sairauspoissaolot 62 6.2 Työkyvyn yhteys sairauspoissaoloihin 67 6.3 Työssä koetun stressin yhteys sairauspoissaoloihin 69 6.4 Työkyvyn yhteys työssä koettuun stressiin 71 7. JOHTOPÄÄTÖKSET 72 7.1 Tutkimuksen luotettavuuden arviointia 72 7.2 Tulosten pohdintaa 76 7.3 Pohdinta 79 LÄHTEET 84 Liittee