Henkilöstön asema palvelutuotannon uudelleen järjestelyssä

Hakutermit: Henkilöstö asema palvelutuotanto Kuntalaki antaa mahdollisuuden tuottaa palveluita monilla vaihtoehtoisilla tavoilla. Tämä tutkimus käsittelee viranhaltijan ja työntekijän asemaa tilanteissa, missä kunta muuttaa palvelujen tuottamistapaa. Kunnan tehdessä muutoksia palvelutuotannossaan, nousee esille monia henkilöstöä koskevia kysymyksiä. Palvelujen järjestäjänä sekä niiden uudistajana kunnilla on työnantajana vastuu henkilöstöstään. Henkilöstön asemaan vaikuttavat monet tekijät lähtien lainsäädännöstä, virka- ja työehtosopimuksista, yhteistoimintamenettelystä, paikallisiin virka- ja työehtosopimuksiin. Tutkimuksessa systematisoidaan niitä normeja, jotka säätelevät henkilöstön asemaa palvelutuotannon muutoksessa. Tarkastelun näkökulma on työnantajan. Tutkimuksessa käsitellään mm. kilpailuttamisen, kuntajaon muuttamisen ja kuntien välisen yhteistyön vaikutukset henkilöstöön. Liikkeenluovutuksen vaikutuksia käsitellään omana kokonaisuutenaan. Tutkimusongelmiin on haettu vastausta lähinnä voimassa olevasta oikeudesta ja sen sisällöstä ja tulkinnasta. Tämä tutkimus on oikeusdogmaattinen. Kunnille on itsehallintoon perustuva laaja harkintavalta palvelujen tuottamistapojen suhteen. Kuntalain mukaan palvelut voidaan tuottaa omana työnä, yhteistyössä muiden kuntien kanssa, kuntayhtymän kautta tai hankkimalla palvelut ostopalveluina yksityissektorilta, valtion hallinnolta tai kolmannelta sektorilta. Vain viranomaistehtävien hankinta on rajoitettu, ne voidaan ostaa toiselta kunnalta tai järjestää kuntien välisenä yhteistoimintana siten, että ne suorittaa toisen kunnan virkavastuulla toimiva viranhaltija. Henkilöstön asemaa koskevia säädöksiä löytyy useista eri laeista, ja muutoksen vaikutus henkilöstön palvelussuhteeseen riippuu siitä mitkä säännökset kulloinkin tulevat noudatettaviksi. Myös vakituisessa palvelussuhteessa ja määräaikaisessa palvelussuhteessa olevien asemassa on eroja, riippuen siitä laista, minkä mukaista menettelyä kyseessä olevassa tapauksessa sovelletaan. Virka- ja työsuhteessa toimivilla sen sijaan ei juurikaan ole palvelussuhteen lajista johtuvia eroavaisuuksia tai niillä ei ole merkitystä henkilöstön asemaan. Esimerkkinä eroista voi mainita, että sosiaali- ja terveydenhuollon alaa koskeva siirtolaki syrjäyttää erityislakina työsopimuslain ja viranhaltijalain liikkeenluovutusta koskevat määräykset. Siirtolain mukaan uusi työnantaja määrittelee siirtyvän henkilöstön palvelussuhteen ehdot valtakunnallista virka- ja työehtosopimusta noudattaen omien palkkapoliittisten periaatteiden mukaisesti. Työsopimuslain tai kunnallisen viranhaltijalain liikkeenluovutusta koskevia säännöksiä ei tällöin sovelleta. Liikkeenluovutuksessa taas luovutuksen saaja on velvollinen noudattamaan luovutushetkellä voimassa olleen virka- tai työehtosopimuksen määräyksiä kuten työehtosopimuslaissa määrätään. Edelleen liikkeenluovutuksessa siirtyy myös määräaikainen henkilöstö kun taas siirtolaissa ja kuntajakolaissa säädetään, että vain vakituisessa virka- tai työsuhteessa oleva henkilöstö siirretään