Potilaan ja laboratoriohoitajan välinen vuorovaikutus verinäytteenottotilanteessa potilaan kokemana.

Tarkoituksena oli tutkia potilaan ja laboratoriohoitajan välistä vuorovaikutusta verinäytteenottotilanteessa potilaan kokemana. Tutkimustehtävinä selvitettiin, miten potilaat kokivat laboratoriohoitajan ammatillisen työskentelyn, henkilökohtaiset ominaisuudet ja hänen työssään noudattamat eettiset periaatteet. Lisäksi pyrittiin saamaan selville, miten paljon vuorovaikutustilanteessa käytettiin sanallista ja sanatonta viestintää, kosketusta, huumoria ja kuinka potilaat kokivat laboratoriohoitajan läsnäolon. Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomaketta, jossa oli yhteensä 74 kysymystä, joista osa oli avoimia kysymyksiä. Aineisto kerättiin kesällä 2002 yliopistollisen keskussairaalan, keskussairaalan ja aluesairaalan sisätautien, kirurgian ja naistentautien osastoilta. Kyselylomakkeita jaettiin 148, joista palautettiin 125, joten vastausprosentiksi saatiin 84. Tilastomenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja khiin neliö -testiä. Avoimet kysymykset analysoitiin sisällön erittelyllä. Potilaat pitivät laboratoriohoitajia ammatillisesti erittäin pätevinä. Puutteellisena koettiin näytteistä saatava informaatio. Laboratoriohoitajan henkilökohtaisissa ominaisuuksissa korostuivat rauhallinen työskentely ja ystävällisyys. Kehittämistä koettiin olevan laboratoriohoitajan sosiaalisissa taidoissa. Potilaat oli verinäytteenottotilanteessa huomioitu yksilöinä, ei pelkkinä näytteinä. Sanallisessa viestinnässä korostui potilaan kuuntelu ja arkipäiväisistä asioista keskustelu saattoi viedä ajatukset pois sairaudesta. Sanattomassa viestinnässä laboratoriohoitajan ystävällistä hymyä ja katsekontaktia pidettiin tärkeinä. Teeskentelyä ja epäasiallista käyttäytymistä potilaat pitivät turhana. Laboratoriohoitajan kosketus oli koettu rauhoittavana ja lämpimänä, ja varsinkin iäkkäät potilaat kaipasivat kiireetöntä, lämmintä kosketusta. Lähes kaikkien potilaiden mielestä huumori sopi verinäytteenottotilanteeseen, ja osalla se oli lievittänyt kipua tai vähentänyt jännitystä. Paljon läheisiltään tukea saaneet potilaat kokivat useimmin, että laboratoriohoitaja oli ollut näytteenottohetkellä täydellisesti läsnä. Tämän tutkimuksen mukaan potilaat korostivat verinäytteenottotilanteessa laboratoriohoitajan hyvän ammattitaidon lisäksi hänen sosiaalisia taitojaan. Potilaan kokonaisvaltainen huomioiminen merkitsi aitoa välittämistä ja yhteinen lyhyt matka antoi siihen mahdollisuuden. Laboratoriohoitajien työn teknistyessä jatkuvasti, saattaa potilas tulevaisuudessa jäädä näyttöpäätteen ruudulle vain numeroiksi. Kuitenkin, laboratoriohoitaja voi verinäytteenottotilanteessa omalla käytöksellään olla vaikuttamassa potilaan hyviin tai huonoihin sairaalakokemuksiin. Avainsanat: potilas, laboratoriohoitaja, verinäytteenotto, vuorovaikutus, kokemus ABSTRACT The purpose of this study was to investigate the interaction between a patient and a medical laboratory technologist in a situation of collecting a blood sample, as experienced by the patient. The aim was to examine how patients experienced medical laboratory technologists’ professional work, their personal characteristics, and their ethical principles when working with the patients. In addition, the study sought to find out how much verbal and nonverbal communication, touching and humour were used in the interaction situation, and how the patients experienced the presence of the medical laboratory technologist. The material for this study was collected by a questionnaire, which included 74 questions, including some open-ended questions. The data were collected in the summer of 2002, in the internal medical, surgical and gynaecological wards of the university hospital, the central hospital and the regional hospital. Questionnaires were given to 148 patients, of which 125 answered and returned it. The response rate was 84 %. The data were analysed by statistical methods using cross-tabulations and the χ² -test. The open-ended questions were analysed by content analysis. The patients found the medical laboratory technologists very competent as professionals, although the information received concerning the blood samples was felt to be insufficient. As for the personal characteristics of the medical laboratory technologists, an unhurried approach as well as friendliness were regarded as important, but there was still found to be something to improve in their social skills. The patients felt they were considered as individuals, not as blood samples. Listening to the patient was emphasized in verbal communication, and talking about everyday things made it easier for the patient to forget his/her illness. In nonverbal communication the medical laboratory technologist’s friendly smile and patient-directed eye gaze were found to be important. Pretension and impertinent behaviour were regarded as unnecessary. The patients experienced the medical laboratory technologists’ physical touch as reassuring and warm, and especially elderly patients missed an unhurried, warm touch. Nearly all the patients said that humour was suitable in the situation of collecting a blood sample, and some said that it had soothed pain or reduced tension. Patients who had got plenty of support from of their close relations experienced most often that the medical laboratory technologist had been fully present when taking the blood sample. According this study the patients emphasized the medical laboratory technologists’ social skills in addition to their professional skills. They felt that considering the patient as a whole person indicated a truly caring attitude and the short walk together made it possible. The work of medical laboratory technologists is becoming more and more technical, so that the patient may soon be redused to a mere number on a computer terminal. However, when collecting blood samples, the medical laboratory technologist can contribute to patient’s good and bad experiences in hospital wards. Keywords: patient, medical laboratory technologist, blood sample collection, interaction, experienc