Köyhän asialla? Puolueiden suhtautuminen köyhyyteen vuonna 2001 eduskunnassa käydyissä köyhyyspakettikeskusteluissa.

Tämän tutkielman tavoitteena on ollut selvittää puolueiden käsityksiä köyhyyden syistä ja sen vähentämiseen sopivista keinoista sekä kuvata vuonna 2001 eduskunnassa käytyjen ns. köyhyyspakettikeskusteluiden poliittista argumentaatiota ja selventää ilmenevää köyhyyteen liittyvää asenneilmastoa. Hallitus sopi 6. maaliskuuta 2001 pidetyissä vuosien 2002-2005 budjetin määrärahakehysneuvotteluissa köyhyyspaketiksi kutsutusta toimenpidekokonaisuudesta. Kehysriihen yhteydessä hyväksytyn erillisen toimenpidekokonaisuuden oli tarkoitus tuoda apua pahimpiin köyhyys- ja syrjäytymisongelmiin. Erillisen lisäosan luominen köyhyyden torjuntaa varten on hyvinvointivaltion oloissa ainutlaatuista. Köyhyyspaketin voidaan katsoa olevan askel kohti ohjelmapohjaista sosiaalipolitiikkaa sekä varsinaista valtiollista köyhyyden vastaista ohjelmaa. Poliittista argumentaatiota on tarkasteltu tutkielmassa muutokseen ja vaikuttamiseen pyrkivänä toimintana, jossa retoriikalla on vahva asema. Lähtökohtana on oletus, että kieli luo todellisuutta ja on osa tapahtumia muovatessaan merkityksiä. Tutkimuksen empiirisenä aineistona on käytetty valtiopäiväasiakirjoja, tarkemmin sanottuna eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoja. Empiiriseen aineistoon on valittu tiiviisti köyhyyspakettikeskusteluun liittyvät asiakirjat (PI 1/2001, VK 1/2001,SKT 7/2001, SKT 25/2001, SKT 32/2001) sekä puolueiden viimeisimmät periaateohjelmat. Tutkimus on jaettu sekä tutkimuskysymysten että käytettyjen metodien osalta kahteen osaan. Aineiston kvantitatiivinen kuvailu sekä analyysi köyhyyden syistä ja sopivista keinoista sen vähentämiseksi on tehty soveltamalla sisällön erittelyn metodia. Keskustelun asenneilmaston ja poliittisen argumentaation tarkastelussa on menetelmällisenä apuvälineenä sovellettu Chaïm Perelmanin argumentaatioteoriaa. Perelmanin argumentaatioteorian keskeisten käsitteiden avulla on eritelty keskustelun yleisöjä, puheenvuorojen lähtökohtia ja argumentaatiotekniikoita. Pääosiltaan tutkimuksen voidaan sanoa olevan kuvailevaa tekstinanalyysiä. Tutkimuksen teoreettinen tausta muodostuu paitsi köyhyyspakettiin liittyvästä julkisesta keskustelusta ja yhteiskunnallisesta taustasta, myös viimeaikaisesta köyhyystutkimukseen liittyvästä sosiaalipoliittisesta keskustelusta sekä siitä keskustelusta, jossa käsitellään köyhyyttä puoluepoliittisena ja moraalisena ongelmana. Teoreettisessa viitekehyksessä tuodaan esiin köyhyyden luonteessa ja tutkimuksessa tapahtunut viimeaikainen murros sekä puolueiden suhtautuminen köyhyyteen toisaalta perinteisesti toisaalta viimeisimpien periaateohjelmien valossa. Köyhyystilanteen muutos, 1990-luvun yhteiskunnallinen murros ja puoluelaitoksen muutokset antavat lähtökohdan aineiston empiiriselle analyysille. Köyhyyspakettikeskustelut heijastavat aikansa yhteiskunnallista ja taloudellista tilannetta, sekä hyvinvointivaltioon, köyhyyteen ja sosiaaliturvaan suhtautumista. Keskustelut liittyvät tilanteeseen, jossa köyhyys on talouden pitkäaikaisesta kasvusta huolimatta lisääntynyt. Köyhyyden keskeisiksi syiksi nähdään työttömyys, vähimmäisturvan riittämätön taso sekä poliittisen tahdon puuttuminen. Parhaina keinoina vähentää köyhyyttä pidetään työttömyyden vähentämistä, vähimmäisturvan tason korottamista sekä kuntien taloudellisen tilan kohentamista. Retorisen tarkastelun perusteella köyhyyttä pidetään edelleen moraalisena ongelmana, jota tulee kaikin tavoin pyrkiä vähentämään. Perinteiseen hyvinvointivaltion ideologiaan nojaavien argumenttien lisäksi keskustelussa näkyy myös piirteitä uusliberalistisesta ajattelusta, joka ilmenee varsinkin Kokoomuksen puheenvuoroissa. Ajattelun mukaan tuloerojen kasvua ja köyhyyden lisääntymistä ei nähdä suurena uhkana. Keskustelua vaivaa kinastelu köyhyyden käsitteestä sekä siitä, onko köyhyys ylipäätään lisääntynyt vai ei. Köyhyys näyttää edelleen olevan taloudellinen, moraalinen ja vahvasti myös valtapoliittinen ongelma