Yrittäjien eläkevakuutus ulkomaantyössä.

Yrittäjien työskentely ulkomailla lisääntyy koko ajan. Eläkejärjestelmät on kuitenkin yleensä luotu ainoastaan maassa asuville ja työskenteleville, minkä vuoksi maasta toiseen liikkuva henkilö saattaa menettää eläke-etuuksiaan. Eläkevakuutus on myös suuri taloudellinen sijoitus. Yrittäjälle ei siten ole yhdentekevää minkä maan lainsäädännön mukaan hänen tulee hoitaa eläkevakuutuksensa. Tutkimuksen kohteena on yrittäjien eläkevakuutus ulkomaantyössä. Erityisesti tarkastellaan, minkä maan eläkelainsäädäntöä sovelletaan maasta toiseen liikkuvaan yrittäjään sekä mitä ongelmia sovellettavan lainsäädännön määrittelyyn ja yrittäjien eläkevakuuttamiseen liittyy ulkomaantyössä. Kyseisiä seikkoja käsitellään EU/ETA-, sosiaaliturvasopimusmaiden ja sopimuksettomien maiden kannalta. Esimerkkimaina tutkimuksessa ovat Saksa, Viro ja Unkari. Ongelmia tutkitaan sekä yrittäjien että eläkelainsäädäntöä soveltavien viranomaisten näkökulmasta. Kun yrittäjä työskentelee EU/ETA-maassa, häneen sovellettava eläkelainsäädäntö ja muu sosiaaliturvalainsäädäntö ratkaistaan EU-asetuksen 1408/71 nojalla. Asetus määrittelee, minkä maan lainsäädäntö soveltuu ja kyseinen maa voi omassa lainsäädännössään asettaa vakuutuksen piiriin pääsemisen ehdot. Pääsääntö on, että yrittäjään sovelletaan työskentelymaan lainsäädäntöä. Tästä on kuitenkin eräitä poikkeuksia. Sosiaaliturvasopimuksilla eläkelainsäädännön soveltaminen ratkaistaan kutakuinkin samoin periaattein, mutta yrittäjiä koskevia määräyksiä on huomattavasti vähemmän. Asetuksen 1408/71 ja sosiaaliturvasopi-musten tavoitteena on, että henkilöön sovelletaan ainoastaan yhden valtion lainsäädäntöä kerrallaan. Kun henkilö työskentelee sopimuksettomassa maassa, molemmat maat tekevät ratkaisunsa henkilön eläketurvasta täysin itsenäisesti oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Kansainvälisellä sosiaaliturvan säätelyllä pyritään siten turvaamaan eläketurvan jatkuvuus ja eläkkeiden maksu niin, ettei pelko etuuksien menettämisestä estäisi maasta toiseen siirtymistä. Tutkimus on kvalitatiivinen ja kartoittava. Se on toteutettu tarkastelemalla eläkevakuuttamiseen liittyviä kansainvälisiä säännöksiä ja sopimuksia sekä kansallisia eläkelainsäädäntöjä. Oikeustapauksista ja ­kirjallisuudesta saatuja tietoja on lisäksi täydennetty asiantuntijahaastatteluin. Sovellettavan eläkelainsäädännön määrittely ulkomaantyössä ei ole aina yksinkertaista, vaan käytännössä siihen liittyy useita ongelmia. Osa ongelmista johtuu säännösten tulkinnanvaraisuudesta ja siitä, että tiettyjen käsitteiden täsmälliset määritelmät puuttuvat säännöksistä. Vaikeuksia syntyy myös sen vuoksi, että eri maiden eläkejärjestelmien väliset erot ovat suuria ja yrittäjien tiedot kansainvälisistä säännöksistä ovat usein puutteelliset. AVAINSANAT: työskentely ulkomailla, yrittäjä, eläketurva, sosiaaliturvasopimus, EU:n sosiaaliturva-asetukset 1408/71 ja 574/72, villi maa, sosiaaliturvan koordinoint