Toimitusjohtajan katsaus suomalaisissa ja saksalaisissa vuosikertomuksissa.

Tutkielmassa vertaillaan suomalaisia ja saksalaisia toimitusjohtajan katsauksia. Työn tarkoituksena on tutkia, kuinka suomalaiset ja saksalaiset katsaukset eroavat toisistaan ja mitä yhtäläisyyksiä niillä on. Aineistopohjaisen tekstilajipiirteiden määrittelyn lisäksi työn keskeisenä tarkastelukohteena on lähettäjän näkyvyys, jota on tutkittu teksteissä esiintyvien verbi- ja persoonamuotojen sekä metatekstin määrän avulla. Tutkielma edustaa kontrastiivista tekstintutkimusta ja kieltenvälistä tekstilajivertailua. Tutkimusaineisto koostui 20 suomalaisesta ja 20 saksalaisesta vuosikertomuksesta, joista 19 suomalaisessa ja 17 saksalaisessa oli toimitusjohtajan katsaukseksi määriteltävissä oleva tekstiosio. Aineistojen vertailtavuuden säilyttämiseksi suomalaisesta aineistosta poistettiin arpomalla kaksi katsausta, jolloin varsinaisen tekstianalyysin aineistoksi jäi 17 suomalaista ja 17 saksalaista katsausta. Tämän aineiston perusteella toimitusjohtajan katsaus oli tekstilajina hieman yleisempi ja vakiintuneempi suomessa kuin saksassa, missä tekstilajin realisoituminen oli monimuotoisempaa. Tekstiä nimitetään suomessa yleensä katsaukseksi ja saksassa kirjeeksi tai alkusanoiksi, mutta tekstin nimellä ei näyttäisi olevan vaikutusta tekstin muotoon eikä sisältöön. Toimitusjohtajan katsaus oli molemmissa kulttuureissa monifunktioinen tekstilaji. Tekstilajia määrittävinä piirteinä voidaan pitää tekstiympäristöä (vuosikertomus), sijaintia vuosikertomuksessa (alkupuolella), toiminta-aluetta (virallinen ja julkinen) sekä toimitusjohtajan kuvaa. Sisällöllisesti suomalaiset ja saksalaiset katsaukset vastasivat toisiaan. Katsauksissa oli viisi perusteemaa, jotka olivat tulos, tulokseen vaikuttaneet tekijät, menneen tilikauden toimenpiteet, tulevaisuuden näkymät sekä kiitokset. Saksalaisissa katsauksissa viitattiin suomalaisia katsauksia useammin vuosikertomuksen muihin osiin, mitä voidaankin pitää merkkinä kulttuurien osittain erilaisesta tekstilajikäsityksestä. Saksalaisessa aineistossa tuloksen raportointi oli jonkin verran eksplisiittisempää ja tuloksen perustelut kansainvälisempiä kuin suomalaisessa aineistossa. Suomessa katsauksen lähettäjänä esiintyy poikkeuksetta toimitusjohtaja, saksassa lähettäjänä voi esiintyä myös mm. tiedottaja. Saksalaisen katsauksen pakollisiin elementteihin kuuluivat puhuttelu ja lähettäjän allekirjoitus, joiden käyttö oli suomalaisissa katsauksissa satunnaista. Lähettäjän näkyvyyden osalta erot aineistojen välillä osoittautuivat oletettua pienemmiksi. Minä-kirjoittajan esille tuonti oli molemmissa aineistoissa harvinaista. Passiivin käyttö oli yleisempää suomessa kuin saksassa, mikä selittyykin osittain suomelle tyypillisellä tavalla olla käyttämättä persoonaviittauksia. Suomalaisessa aineistossa oli käytetty runsaasti myös esim. saksan ja englannin konventioiden mukaisia me-muotoja, mikä saattaa olla merkki vieraiden kielten vaikutuksesta. Saksalaisissa katsauksissa yleisin persoonamuoto oli mon. 1., joka voi viitata useisiin erilaisiin me-joukkoihin. Metatekstin määrän suhteen aineistot eivät juurikaan eronneet toisistaan. Saksalaisissa katsauksissa oli jonkin verran enemmän jäsentävää metatekstiä, mutta arvottavaa metatekstiä molemmissa aineistoissa esiintyi lähes yhtä paljon. Avainsanat: kulttuurienvälinen tutkimus, vertaileva kielitiede, organisaatioviestint