Suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusportfoliot 1985 - 1999.

Tutkielmassa tarkastellaan suomalaisten työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusportfolioiden rakennetta ja kehitystä vuosien 1985­1999 kuluessa. Tutkimuksessa nojaudutaan portfolioteoriaan ja pyritään löytämään empiirisestä aineistosta teorian mukaisesti, että sijoitusportfolioiden riskin kasvattaminen esimerkiksi osakesijoituksia lisäämällä on kasvattanut myös portfolioiden tuottoja. Empiirinen aineisto on koottu eläkevakuutusyhtiöiden vuosikertomuksista. Tutkimusaineistona on käytetty eläkeyhtiöiden ilmoittamaa sijoitusomaisuuden määrää, miten sijoitusomaisuus on jakautunut eri sijoituskohteille ja millaisen tuoton eläkeyhtiöt ovat eri sijoituksilleen saavuttaneet. Tutkielman toisessa luvussa esitellään eläkejärjestelmää ja peruskäsitteet. Kolmannessa luvussa perehdytään tutkimuksessa käytettyyn portfolioteoriaan. Neljännessä luvussa esitetään saavutetut tulokset työeläkevakuutustoimialan kannalta ja viidennessä luvussa käydään läpi yksittäisten työeläkevakuutusyhtiöiden sijoitusportfoliot ja niiden kehittyminen tutkimusjakson kuluessa. Suomalaisten työeläkeyhtiöiden sijoitusportfolioiden painotukset ovat muuttuneet tutkimusjakson kuluessa painotuksen siirtyessä TEL- ja sijoituslainoista joukkolainoihin ja osakesijoitusten osuuden kasvaessa. Portfolioiden tuotot ovat olleet melko tasaiset koko tutkimusajankohdan läpi. Tutkimuksen tulos ei ole linjassa portfolioteorian kanssa, sillä eläkeyhtiöiden kohdalla lisääntynyt riski ei kompensoidu kasvaneella tuotto-odotuksella. Tutkimuksen perusteella suomalaiset työeläkeyhtiöt eivät ole kyenneet hyödyntämään täysimääräisesti vähentyneiden sijoitusrajoitusten tarjoamia mahdollisuuksia. Eläkeyhtiöiden tulisi fuusioitua muutamaksi suureksi työeläkeyhtiöksi. Tällöin yhtiöiden sijoitusomaisuus ja vakavaraisuus olisivat riittävän suuret mahdollistaen hyvin hajautetut sijoitusportfoliot, jotka tarjoaisivat myös riittävän suuret tuotto-odotukset joilla tulevat eläkkeet kyetään kattamaan