Verkko oppimisen apuna -kurssin suunnittelu, toteutus ja arviointi.

Tämä tutkimus on yritys nivoa viimeaikaista oppimistutkimusta, uutta tekniikka ja koulukulttuuria yhteen. Tutkimuksen tarkoituksena oli suunnitella kurssi, jossa verkkoa käytetään oppimisen apuna. Kurssi myös toteutettiin ja arvioitiin, jotta nähtiin, miten valitut ratkaisut toimivat ja minkälaista oppimista ne edistivät. Tutkimuksessa tarkastellaan verkko-oppimisen uusia tuulia, joiden pohjalta kurssia lähdettiin suunnittelemaan sekä niitä tekijöitä, jotka oppimiseen ja sen edellytyksiin vaikuttavat. Verkon käyttöönotto mahdollistaa nopean tiedonsiirron, uudenlaiset kommunikaatiomuodot ja käytössä olevan tiedon lisääntymisen, mutta toisaalta se asettaa kurssien suunnittelulle myös haasteita, esimerkiksi oppilaitosten jäykkyyden ja hitaan muuttumisen vuoksi. Näitä asioita pyrittiin käsittelemään yhdessä uudenlaisen oppimisnäkemyksen kanssa, joka korostaa muun muassa opiskelijan omaa aktiivisuutta, itseohjautuvuutta ja yksilöllisyyttä. Tutkimus suoritettiin antamalla kurssille osallistuville opiskelijoille kysely kurssin alkaessa ja sen päättyessä. Alkukyselyllä kartoitettiin opiskelijoiden odotuksia ja toiveita kurssin ja verkkosivujen suhteen ja loppukyselyllä näiden toiveiden toteutumista sekä oppimisen luonnetta. Kaikkiaan analysoitavissa oli 289 opiskelijan kyselyt. Tulokset analysoitiin SPSS for Windows ­ohjelmalla. Opiskelijat olivat varsin tyytyväisiä kurssin verkkosivuihin ja ne vastasivat erittäin hyvin niitä odotuksia, joita opiskelijoilla niiden suhteen oli. Sekä sivujen toiminnallisuus että toteutus saivat opiskelijoilta hyvät arvosanat. Alkukyselyn perusteella kurssin aihepiiri tuntui kiinnostavan opiskelijoilta ja kurssilla käsitellyt asiat vastasivat toiveita. Yhteistoiminnallisuuteen, konstruktiivisuuteen ja reflektiivisyyteen kiinnitettiin huomiota kurssin kuluessa ja nämä toteutuivatkin jossain määrin, mutta massakurssilla niiden onnistuminen oli selvästi hankalaa. Tutkimuksessa selvisi myös se, etteivät kaikki opiskelijat ole varauksetta valmiita siirtymään itsenäisempään ja yksilöllisempään oppimiseen, vaan esimerkiksi palautteen ja ohjauksen tarve vaihteli huomattavasti opiskelijoiden välillä. Tutkimuksia, joissa verkkoa olisi käytetty massakurssilla lähinnä avustavassa roolissa, ei juuri ole, joten siinä mielessä tämä tutkimusaihe oli uusi verkko-oppimisen saralla. Tutkimus toi hyvin esiin sen, ettei verkkoa tai uusia oppimisnäkemyksiä voi ottaa kurssien suunnittelun lähtökohdaksi, vaan oppiminen on se tärkein asia, jota voidaan näillä keinoin auttaa. Verkon käyttöottoa onkin parempi edistää pienempien kokeilujen kautta unohtamatta jo toimivia nykykäytäntöjä. Joka tapauksessa huomion kiinnittäminen oppimiseen ja sen edellytyksiin on jo iso askel ja se mahdollistaa uudempien ja toimivampien oppimiskäytäntöjen syntymisen, olivatpa välineet sitten mitä tahansa. Asiasanat: Verkko-oppiminen, verkkopedagogiikka, oppimine