Välirahoitus ja agentuurikustannukset.

Tämän pro gradu-tutkielman tarkoituksena on pohtia välirahoitusta teoreettisesti sekä sijoittajan että rahoitettavan yrityksen näkökulmasta. Tutkimus koostuu neljästä hieman toisistaan poikkeavasta jaksosta. Alussa tarkastellaan välirahoitusinstrumentteja mm. Suomen vero- ja osakeyhtiölainsäädännön kannalta. Tämän jälkeen perehdytään epäsymmetrisen informaation ongelmaan ja rahoituksen agentuurikustannuksiin. Agentuuriongelmaa koskeva jakso on perustana seuraaville jaksoille, joista ensimmäisessä keskitytään välirahoituksen suunnitteluun instrumenttilähtöisestä näkökulmasta ja seuraavassa tarkastellaan välirahoituksen asemaa yrityksen velkarakenteessa. Molemmissa jaksoissa keskeinen ongelma on se, miten välirahoituksella voidaan vaikuttaa sopimusosapuolten kannusteisiin ja vähentää agentuuriongelmaa. Tutkielmassa vertaillaan myös käsiteltyjen teorioiden soveltuvuutta käytännön mallintamiseen. Välirahoituksen pääasiallisia käyttökohteita ovat pk-yritysten rahoittaminen ja yritysjärjestelyjen toteuttaminen ja se on yleisempää myöhemmän kehitysvaiheen yritysrahoituksessa. Välirahoituksen käytössä keskeistä ovat agentuurikustannukset, joiden taustalla ovat epäsymmetrisen informaation avaintekijät eli moraalisen uhkapelin ja haitallisen valikoitumisen ongelmat. Lainanottajan kannusteongelmia voidaan vähentää oikealla rahoitussopimuksen suunnittelulla, kuten liittämällä lainapaperiin oman pääoman komponentteja tai antamalla laina vaihtovelkakirjan muodossa. Myös rahoituksen jaksottaminen, kontrollioikeuksien jakaminen ja velallisen valvonta ovat välirahoituksessa käytettyjä mekanismeja agentuuriongelman minimoimiseksi. Välirahoittajan asemaan ja mahdollisuuteen ohjata velallisen toimintaa vaikuttaa myös se, kuinka paljon ja millaisin ehdoin suojattua etuoikeutetumpaa velkaa, useimmiten pankkilainaa, yrityksellä on. Yleisesti välirahoitus on hyvin joustava rahoitusmuoto varsinaisten luottolaitosten lainarahoitukseen verrattuna. Välirahoituksen suunnittelua ja rahoitusinstrumentin valintaa ohjaa velallisen kulloinenkin rahoitustarve ja liiketoimintariski sekä se, mikä on rahoittajan tavoite velallisyrityksen aktiivisessa valvonnassa ja sen liiketoimintaa koskevaan päätöksentekoon osallistumisessa