Rasismi ja etnisyys urheilusivuilla. Sevillan yleisurheilun MM-kisat 1999 Iltapäivälehdissä.

Tutkielma käsittelee iltapäivälehtien urheilusivuilla esiintyvää rasismia ja etnistä toiseutta. Urheilun uskotaan toimivan etnisten raja-aitojen rikkojana, mutta samalla siinä on aineksia, jotka korostavat eri kansojen ja etnisten ryhmien välistä erottelua. Esimerkiksi musta- ja valkoihoisten urheilijoiden välisiä eroja koskeva nykykeskustelu perustuu pitkälti vanhoihin rotukäsityksiin, joista tiede on jo luopunut, mutta jotka yhä vaikuttavat arkiajattelussamme. Suomalaisessa kulttuurissa olevat arvot ja uskomukset määrittävät tapaamme arvioida muita kansoja ja etnisiä ryhmiä. Etniset stereotypiat ovat usein niin vakiintuneita, ettemme edes tiedosta niiden olemassaoloa. Journalistisia tekstejä analysoimalla voidaan tehdä näkyväksi näitä ajattelumalleja ja puhetapoja. Tutkielmassa on analysoinnin välineenä käytetty etnisen toiseuden käsitettä. Tutkielmassa selvitetään, miten etnistä toiseutta luodaan urheilusivuilla, keistä urheilusivuilla tehdään Toisia sekä millaista käsitystä samalla luodaan Itsestä. Aineistoon on koottu Sevillan yleisurheilun MM-kisoja koskevia juttuja Ilta-Sanomien ja Iltalehden urheilusivuilta ajalta 20.8.­31.8.1999. Historiallista perspektiiviä urheilujournalismin muutoksille on etsitty Berliinin vuoden 1936 olympialaisia koskevista Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien jutuista. Etninen Toinen on vastakohta sille mitä pidämme omalle etniselle ryhmällemme ominaisena. Luomalla käsityksiä Toisista, vedämme rajaa ”meidän” ja ”niiden” välille. Keskeisenä lähteenä toiseuden problematiikan pohdinnassa on käytetty Stuart Hallin käsityksiä identiteetistä, toiseudesta ja stereotypioista. Yhtenä tärkeänä toiseuttamiskeinona Hall on maininnut varsinkin mustia miehiä vastaan käytetyn lapsellistamisen. Rotuajattelun ja rasismin aatehistoriaan Euroopassa ovat tekijää perehdyttäneet Pekka Isaksson ja Jouko Jokisalo sekä Robert Miles. Tutkitussa urheiluaineistossa suomalaisten Itse, ”me”-ryhmä, identifioituu valkoihoisuutena ja länsimaalaisuutena. Toiseuttamisen kohteeksi joutuvat siten selvimmin mustaihoiset afrikkalaiset, jotka ovat kaukana ”meistä” niin maantieteellisesti, ulkonäöltään, kuin elintasoltaankin. Suomalaisten urheilusankaruuteen liittyy olenaisesti myös työ ja järki, kun taas afrikkalaisjuoksijoiden menestystä selitetään pois luonnonlahjoilla ja ruumiinrakenteella. Kaikkia mustaihoisia ei kuitenkaan aina ja yksiselitteisesti nähdä Toisina, poikkeuksena ovat esimerkiksi etnisessä hierarkiassamme korkealle arvostetut yhdysvaltalaiset. Toiseus onkin ennen muuta ei-länsimaalaisuutta. Siihen perustuu myös valkoihoisten itäeurooppalaisten toiseus, joka ilmenee muun muassa dopingepäilyjen liittämisenä itäeurooppalaisiin urheilijoihin herkemmin kuin muihin. Etnisten stereotypioiden tunnistaminen ja niiden tietoinen rikkominen lehtiteksteissä on keino vähentää etnistä toiseutta ja keinotekoista rajanvetoa ”me” ja ”ne” ­ryhmien välillä