Varaventtiili vai voimavara? Viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden näkemyksiä paikallisesta keskustelusta.

Suomen kunnissa on uuden maankäyttö- ja rakennuslain myötä alettu ottaa entistä tehokkaammin asukkaita mukaan osallistumaan hankkeiden suunnitteluun ja valmisteluun. Myös Tampereen kaupunki on viime vuosina järjestänyt keskustelutilaisuuksia ja muita osallistumismahdollisuuksia eri hankkeiden yhteydessä. Osa hankkeista on näyttäytynyt julkisuudessa kiistanalaisina: osapuolten ­ kaupungin ja kansalaisten ­ näkemykset ovat olleet eriäviä ja ajoittain on käyty kiivastakin keskustelua. Tarkastelen tutkimuksessani tamperelaisten viranhaltijoiden ja luottamushenkilöiden käsityksiä ja kokemuksia paikallisesta julkisesta keskustelusta sekä kansalaisosallistumisesta teemahaastatteluaineiston pohjalta. Lisäksi hahmottelen kuvaa paikallisviestimien roolista julkisen keskustelun areenana ja kävijäosapuolena. Teoreettinen viitekehykseni rakentuu demokratiateorioista ja niiden osallistumiskäsityksistä, sekä julkisuuden ja joukkoviestimien roolin pohdinnasta. Käsittelen myös teemahaastattelumetodin käyttöä ns. eliittihaastatteluissa, joissa haastateltavana on yhteiskunnallista valtaa omaava asiantuntija. Haastatteluaineistoni perusteella kaupungin edustajat suhtautuvat uusiin osallistumiskäytäntöihin myönteisesti. Kuitenkin osallistumisen käytännön toteutus koetaan hankalaksi, eikä vuorovaikutus kansalaisten kanssa ole ollut yksinomaan onnistunutta. Osallistumiskäytäntöjen sovittaminen edustuksellisen demokratian järjestelmään vaikuttaa ongelmalliselta niin käytännön kuin asenteidenkin tasolla. Erilaisten osallistumiskäsitysten yhtenä kulmakivenä on ristiriita ns. äänekkään vähemmistön ja hiljaisen massan välillä. Kyse on siitä, kenen äänen kuuntelemista pidetään tärkeänä: yritetäänkö osallistumishankkeissa löytää paikallisväestön mielipiteitä edustava kanta, vai riittävätkö hankkeista kiinnostuneiden ja asian valmisteluun aktiivisesti osallistuvien näkemykset päätöksenteon pohjaksi. Paikallisviestimillä on merkittävä asema paitsi tiedottavina, myös keskustelua herättävinä ja välittävinä välineinä. Haastatteluissa paikallista valtalehteä kritisoitiin etenkin jutuissa esiintyvistä epätarkkuuksista ja virheistä. Lisäksi luottamushenkilöhaastateltavat kaipasivat lehdeltä kriittisempää otetta paikallisten asioiden seurantaan ja julkisen keskustelun lisäämistä sekä ylläpitämistä lehden sivuilla. asiasanat: julkinen keskustelu, osallistuminen, teemahaastattelu1. Johdanto 4 1.1 Tutkimuksen lähtökohdat 4 1.2 Tutkimusongelma 5 2. Teoreettisia lähtökohtia 6 2.1 Demokratia 6 2.2 Julkisuus ja joukkoviestimet demokratiassa 11 3. Aineisto 18 3.1 Aineiston kuvaus 18 3.2 Teemahaastattelu metodina ja kokemuksia haastatteluista 20 3.2.1 Teemahaastattelu aineistonkeruumenetelmänä 20 3.2.2 Roolit ja valtasuhde haastatteluissa 23 3.2.3 Saako haastattelija väitellä? 25 3.2.4 Tavoitteena keskustelunomaisuus 28 3.2.5 Itsearviointi esiin 31 3.3 Julkinen keskustelu ja kansalaisosallistuminen 36 3.3.1 Aineiston rajaus ja käsittelytapa 36 3.3.2 Julkisen keskustelun käsite 38 3.3.3 Vuorovaikutuksen ideaali ja käytäntö 39 3.3.4 Käsitykset osallistumisen asemasta 40 3.3.5 Hiljainen massa ja äänekkäät aktiivit 46 3.3.6 Vuoropuhelun vaikeudet 49 3.3.7 Käytännön esteitä 54 3.3.8 Paikallisviestimien rooli keskustelussa 58 4. Lopuksi 63 4.1 Pohdintaa 63 4.2 Polunpäitä 66 Lähteet 68 LIITE 1 7