Spiidi, jyvä, happo ja ruoho. Nuorten lisääntyvä päihteiden käyttö haasteena opiskelijahuollolle ja koulutuksellisen syrjäytymisen ehkäisylle ammatillisissa oppilaitoksissa Lahden alueella.

Tutkimuksen lähtökohtana oli nuorten lisääntyvä päihteiden käyttö ja sen näkyminen yhä enemmän myös oppilaitosten arkielämässä lisääntyneinä poissaoloina, opintojen laiminlyömisenä ja opintojen keskeytymisinä. Tutkimuksella haluttiin selvittää opiskelijahuoltoryhmien näkemyksiä päihdeongelmien ilmenemisestä ja laajuudesta oppilaitoksessaan, väliintulon menettelyistä oppilaitostasolla, oppimisprosessin tukemisen käytännön mahdollisuuksista ongelmaisen nuoren kohdalla, päihdekasvatuksen nykytilasta ja toteutumisesta oppilaitoksissa sekä ryhmien visioita ja kehittämisajatuksia nuorten päihdeongelmien kohtaamiseen oppilaitostasolla. Tutkimus kohdennettiin Päijät-Hämeen koulutuskonsernin toisen asteen ammatillisiin oppilaitoksiin haastattelemalla niiden opiskelijahuoltoryhmiä ryhmähaastattelumenetelmän avulla keväällä 2000. Tutkimukseen osallistui viisi ammatillisten oppilaitosten opiskelijahuoltoryhmää jäsenineen. Ryhmähaastattelun tuottaman tutkimusaineiston lisäksi käytettiin johtopäätösten tukena oppilaitosten omia tuottamia toiminta- ja menettelyohjeita, opetushallituksen ja koululainsäädännön ohjeistoa oppilaitoksille sekä aikaisempia aihetta sivuavia tutkimuksia. Tutkimuksen johtopäätöksissä nousi esiin ryhmien näkemys nuorten lisääntyvistä päihdeongelmista sekä haasteena että ongelmana toiminnan tasolla ja koulutukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Päihdeongelmien tunnistamista vaikeuttaa asiallisen tiedon puute, opettajien rajalliset voimavarat ja puutteelliset valmiudet tilanteen käsittelyyn opettaja-opiskelija -vuorovaikutustasolla. Lainsäädäntö sitoo ja velvoittaa oppilaitoksia puuttumaan nuorten päihdeongelmiin ja tekemään yhteistyötä alueellisella verkostotasolla. Vaitioloasiat koettiin erittäin hankalina ja jopa esteenä toimivalle työskentelylle oppilaitoksessa. Päihdekasvatus ja sen toteuttaminen oppilaitoksissa kaipaa kipeästi uusia ideoita nuorten tavoittamiseksi ja rakentavan keskustelun avaamiseksi aikuisten ja nuorten välille