Lähihoitajaopiskelijoiden peruselvytysvalmiudet.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Helsingin sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksen suuntautumisopintoja aloittavien lähihoitajaopiskelijoiden (n = 67) tiedollisia ja taidollisia peruselvytysvalmiuksia, omaehtoisen harjoittelun määrää sekä opetukseen käytettyjä menetelmiä. Tutkimukseen osallistui 55 tutkintoa suorittavaa opiskelijaa sekä 12 ammatillisessa lisäkoulutuksessa olevaa kouluasteen tutkinnon suorittanutta henkilöä. Tutkimus tehtiin maaliskuussa 1999 perusopintojen päättyessä. Kyselylomakkeen täytti 65 ja elvytystestissä oli 63 opiskelijaa. Kyselylomakkeessa oli strukturoituja kysymyksiä ja avokysymyksiä. Tuloksia käsiteltiin frekvenssi- ja prosenttilukuina. Avovastauksiin tehtiin sisällön analyysi. Peruselvytyksen teoreettisena viitekehyksenä oli kansainvälinen elvytyksen toimintamalli (AHA, ERC). Elvytystestissä käytettiin SkillmeteräResusciÒ Anne -nukkea, jonka tulostusliuskat analysoitiin frekvenssi- ja prosenttilukuina. Koehenkilöitä havainnoitiin suorituksen aikana, havainnointituloksista tehtiin sisällön analyysi. Tulokset kuvattiin taulukkoina, ristiintaulukkoina ja pylväsdiagrammeina. Teoriavastauksista ja elvytystestin havainnoinnista esitettiin alkuperäiskuvauksia. Lähihoitajaopiskelijat osasivat heikosti elvytyksen teorian. Teoriakoe hylättiin yli puolelta, loput menestyivät heikosti. Naiset menestyivät paremmin kuin miehet. Ainoastaan kaksi ylsi keskitasoon. Suurin osa opiskelijoista arvioi oman osaamisensa keskitasoiseksi, opetuksen riittävyyden kohtalaiseksi ja lisäopetusta koettiin tarvittavan jonkin verran. Omaehtoisesti oli harjoitellut neljä, muut vain peruselvytyksen oppitunneilla. Lähes kaikki opiskelijat toivoivat lisää harjoittelua koko koulutuksen ajalle. Elvytysnäytössä kukaan ei osannut peruselvytystä kansainvälisen suosituksen mukaan. Opiskelijat eivät olleet selvillä toiminnan vaiheista: mitä, milloin, miten ja miksi. Opetusmenetelmistä käytetyin oli luento-opetus, opettajan demonstraatiota oli ollut vähän. Yksi kolmasosa opiskelijoista oli harjoitellut elvytysnukella kohtalaisesti oman arvionsa mukaan. Peruselvytyksen opetukseen ja osaamisen arviointiin tulee sopia yhteinen käytäntö. Taidon oppimisessa ja opettamisessa tulee käyttää menetelmiä, jotka mahdollistavat tekemisen. Opettajan demonstraatiota pitää olla enemmän, samoin opiskelijan harjoittelua elvytysnukella. Opetusryhmän koko ei saa olla suuri, jotta elvytystaidon oppija saa yksilöllistä palautetta. Opettajan tulee olla opettamansa alueen asiantuntija. Avainsanat: peruselvytys, lähihoitajaopiskelija, ammattitaito, ammatillinen valmiu