Tiheää paikkaa puolustamassa - Pispalan ryytimaan käyttäjien paikkakokemus ja asemakaavan uudistaminen

Tutkimus käsittelee Tampereen Pispalassa sijaitsevan ryytimaan toimijoiden, erityisesti palstaviljelijöiden, kokemuksia ryytimaasta. Lähtökohtana on viljelyn tarkasteleminen sosiaalisena käytäntönä, ja paikan muodostuminen ja merkityksellistyminen yksilöiden ja yhteisöjen kokemuksissa erityisesti kaavoituksen mukanaan tuoman paikan rakentamisen uhkan kontekstissa. Tutkimus käsittelee Pispalan ryytimaan tapausta esimerkkinä merkityksellisenä koetun luontopaikan asemasta ja potentiaalista kaupunkisuunnittelun ja kaavoituksen käytännöissä. Tutkimus on toteutettu etnografisella tutkimusotteella. Olen itsekin viljelijänä ryytimaalla, ja osana yhteisöä olen havainnoinut paikan tapahtumia, sosiaalista elämää ja käytäntöjä sekä haastatellut paikan käyttäjiä. Tutkimusaineistona ovat ryytimaan viljelijöille ja ohikulkijoille kesällä 2012 tehdyt haastattelut sekä etnografiseen havainnointiin perustuvat kenttämuistiinpanot. Aineiston käsittelyssä kertomuksellisuus on ollut keskeisessä asemassa, ja analyysimenetelminä ovat teemoittelu ja ajalliseen perspektiiviin perustuva narratiivien analyysi. Ajallisen perspektiivin avulla vertailen vuosikymmeniä ja vasta muutamia vuosia ryytimaalla olleiden viljelijöiden paikkakokemuksia. Tutkimus sijoittuu sosiaalisen kaupunkiluonnon sekä kaupunkisuunnittelun viitekehykseen. Teoreettinen kehikko muodostuu paikan käsitteen ympärille. Ryytimaa on tiheänä koettu paikka, joka muodostuu fyysisistä, psyykkisistä, aistimuksellisista ja kulttuurisista affektiivisista aineksista, sosiaalisesta vuorovaikutuksesta ja syklisesti toistuvien viljelykäytäntöjen tuomasta jatkuvuudesta. Ryytimaa toimii esimerkkinä paikasta, jonka keskeisenä määrittäjänä toimivat sijainnin lisäksi sosiaaliset suhteet ja niiden kudelmat: paikka muodostuu käyttäjiensä liikkeen ja elämänvaiheiden muodostamien polkujen sattumanvaraisen yhteen kietoutumisen kautta. Ryytimaalle suunniteltu asuinrakentaminen on herättänyt paikan käyttäjissä voimakkaan paikkatunteen, pelon paikan menettämisestä ja halun puolustaa paikkaa. Ryytimaan kaltaiset tiheät paikat vaativat erityistä huomiota kaupunkisuunnittelun taholta. Niillä on jo olemassa olevat sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tekemiseen nojaavat käyttötarkoituksensa. Kaupunkisuunnittelun toimintatapoja ja niissä vallitsevia arvostuksia tulisi muuttaa siten, että tällaiset paikat olisi mahdollista nähdä resurssina pelkän potentiaalisen rakennusmaan sijaan. Avainsanat: kaupunkiluonto, asemakaavoitus, kaupunkisuunnittelu, tiheä paikka, paikkakokemus, paikkatunne, palstaviljely, kertomukse