Vertaissovittelu alakoululaisten kertomana

Tämä tutkimus käsittelee vertaissovitteluun liittyviä kulttuurisia merkityksiä. Vertaissovittelu on kouluissa käytettävä konfliktinhallintamenetelmä, jossa koululaiset etsivät keskenään ratkaisua risti­riitoihinsa sovittelijaoppilaiden avustamina. Vertaissovittelun tavoitteena on vahvistaa oppilaiden osallisuutta kouluyhteisöissä. Menetelmän periaatteita ovat vapaaehtoisuus, vaitiololupaukset, puolueetto­muus, syyttämättä työskentely, rangaistusten välttäminen ja ratkaisujen etsiminen. Aiemmissa tutkimuksissa vertaissovittelu on osoittautunut toimivaksi menetelmäksi. Aiempi kirjal­lisuus herättää kuitenkin kysymyksiä, joita voi valottaa tarkastelemalla aihetta oppilaiden perspek­tiivistä. Tässä tutkimuksessa selvitän, millaiseksi vertaissovittelu rakentuu sen varsinaisten asian­tuntijoiden eli koululaisten kertomana. Tutkimuksella pyrin tuomaan uusia näkökulmia vertaisso­vittelukeskusteluun ja edesauttamaan menetelmän kehittämistä. Tutkimusasetelmani lähtökohtana on lapsinäkökulmainen tutkimusperinne. Lasten näkökulmaa ko­rostaa tässä tutkimuksessa alakouluikäisten lasten osallistuminen prosessiin empiirisen aineiston tuottajina. Aineisto koostuu 35 kirjoitelmasta, jotka olen kerännyt eläytymismenetelmällä. Kirjoitelmat sisäl­tävät 4.–6.-luokkalaisten kertomuksia kuvitteellisista vertaissovittelu- ja ristiriitatilanteista. Metodologisesti tutkimus sijoittuu semioottisen sosiaalipsykologian alueelle. Metateoreettisena viitekehyksenä toimii semioottisen sosiologian näkökulma. Analyysimenetelminä käytän aineisto­lähtöistä sisällönanalyysiä ja greimaslaista aktanttianalyysiä. Modaalisuuden käsitteen avulla tar­kastelen kertomuksissa rakentuvaa toimijuutta. Alakoululaisten kertomana vertaissovittelu voi johtaa neljänlaisiin lopputuloksiin: onnistuneeseen sovintoon, näennäiseen sovintoon, riidan jatkumiseen tai riidan uusiutumiseen. Vertaissovitteluti­lanteen kulkuun ja lopputulokseen vaikuttavat kaikki läsnä olevat henkilöt toiminnallaan. Erilaisiin lopputuloksiin ovat yhteydessä vertaissovittelun periaatteiden ja kaavan toteutuminen, osapuolten rehellisyys, sovittelijoiden onnistuminen tehtävässään sekä totuuden tai syyllisen paljastuminen. Sovittelijaoppilaiden rooli vertaissovittelun onnistumisessa rakentuu merkittäväksi. Tutkimukseni osoittaa, ettei vertaissovittelun kaava yksinään ole riittävä toteuttamaan menetelmälle asetettuja tavoitteita. Useat vertaissovittelun pääperiaatteista ja vaiheista tulevat laiminlyödyiksi alakoululaisten kertomuksissa. Koululaiset rakentuvat kertomuksissa aktiivisiksi toimijoiksi, jotka voivat suunnata toimintaansa haluamiensa päämäärien tavoittamiseksi myös vertaissovittelussa. Asiasanat: vertaissovittelu, alakoulu, kertomukset, merkitys, eläytymismenetelm