Häilyviä kuvia: luentoja kamerateknologian esihistoriasta

Pro gradu -tutkielmani keskeinen kohde on kamerateknologia. Sijoitan tutkimukseni kuitenkin ajanjaksolle jolloin tämä mediateknologia ei vielä toteuttanut nyt sille arkipäiväisesti oletettua funktiota, eli tuottaa valokuvia. Tutkimukseni sijoittuukin valokuvan esihistoriaan. Alaotsikon mukaisesti tutkimukseni koostuu kamerateknologiaa koskevista luennoista. Jokainen luento tuottaa poikkeavan näkökulman tapaan nähdä kuinka kamerateknologia kehittyy ja saa yhä uusia kulttuurillisia ja yhteiskunnallisia merkityksiä. Ensimmäinen luento koostuu camera obscuran kulttuurihistoriasta. Camera obscuraa voidaan pitää kamera esiasteena, jota käytetään valokuvan tuottamisen keskeisenä alustana 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Camera obscura osaltaan nivoutuu osaksi kuvantuotannon ja optisten teknologioiden laajempaa perinnettä. Toisessa luennossa käyn läpi camera obscuran ja valokuvan metaforisia tulkintoja. Optiset teknologiat esiintyvät erilaisissa tietokykyä ja sosiaalista todellisuutta määrittelevissä teksteissä, ja muodostavat malleja joiden kautta ihmisen havaintokokemusta ja tietoisuutta käsitellään. Kolmannessa luennossa käyn läpi tarkemmin vuosien 1790−1839 välisellä ajalla tapahtuvia teknisiä läpimurtoja. Valokuvan parissa työskennelleiden protovalokuvaajien ajatusten ja valokuvan nimeämisen problematiikan kautta käsiteltäväksi nousee erityisesti luonnon ja representaation välinen suhde. Neljännessä luennossa kuvailen mediafilosofian tarjoaman näkökulman teknologian tutkimukseen. Pyrin tuomaan aiemmissa luennoissa esiintyvien näkökulmien ylle uuden metodisen ja teoreettisen lähestymistavan. Asiasanat:kamerateknologia, valokuvan historia, mediafilosofia, valokuvan esihistoria, camera obscura, valokuvan filosofi