Lainsuojattomuudesta kunnanvaltuuston johtoon. Huhdin työväenyhdistys sisällissodan jälkeisessä Urjalassa 1919-1933

Tutkimuksessani tarkastelen sitä, miten sisällissodan häviäjiin lukeutunut työväenliike paikallistasolla Urjalan Huhdissa ja sen toimintaympäristön tarjoamissa puitteissa haki paikkaansa suhteessa muuhun yhteisöön sisällissotaa seuranneina vuosina 1919–1933. Keskeiseksi työssäni muodostuu myös työväestön oman roolin valottaminen työväenliikkeen paikallisyhteisöön integroitumisen määrittäjänä, ja pyrinkin samalla löytämään näkemystä työväenliikkeen sisällissodan jälkeisen yleisen luonteen arvioimiseksi. Sisällissodan jäljiltä Huhdin työväentalo oli kesällä 1918 takavarikossa, ja työväenyhdistyksen toiminta lakkautettu. Monet punakaartin riveissä sotaan osallistuneet yhdistyksen aktiivit ja rivijäsenet olivat vankileireillä, ja ainakin parikymmentä yhdistyksen jäsentä oli menettänyt henkensä sodassa. Punakaartista erillään pysytellyt joukko alkoi kuitenkin vähitellen käynnistää uudelleen työväenyhdistyksen toimintaa jo vuoden 1918 lopulla, ja kun työväentalo palautettiin yhdistykselle kesällä 1919, oli mukaan tullut jo monia entisiä vankileireiltä vapautuneita aktiiveja. Paikallisen työväenliikkeen toimintakenttä oli kuitenkin monessa suhteessa sodan myötä muuttunut, ja se joutui uudella tavalla määrittämään suhteensa yhteisöön, ja myös sen uusiin järjestöihin, ennen kaikkea sodan voittaneita valkoisia edustaneeseen suojeluskuntaan, jonka suhde työväenliikkeeseen oli sodan jälkeisinä vuosina lähtökohtaisesti jännitteinen. Urjalan järjestökentälle oli sodan jälkeisinä vuosina yleisemminkin leimaa-antavaa jako työväenliikkeen ja porvarillisten piirien toimintaan. Samaan aikaan valtakunnallisella tasolla työväenliikkeeseen vaikuttaneet mullistukset, ennen kaikkea liikkeen jakautuminen kahtia heti sodan jälkeen, muuttivat sen asemaa, ja kuten tutkimuksessa on korostettu, päättivät niin kutsutun vanhan työväenliikkeen kauden. Huhdissa työväenyhdistyksen järjestötyö näyttäytyi tähän aikaan kuitenkin paljolti sisällissotaa edeltävän toiminnan jatkumona, jossa niin keskeiset järjestöhenkilöt, toimintamuodot, kuin taustalla vaikuttanut ideologiakin pysyivät samoina kuin aiemmin. Työväestön ja entisten torpparien luottamus työväenliikkeeseen säilyi ja 1920-luvun ensimmäisellä puoliskolla SDP saavutti Urjalan valtuustossa enemmistöaseman. Asiasanat:sisällissota, työväenliike, 1920-luku, Urjala, työväenyhdistys, Huhti, järjestö