Puhekieli sanomalehtitekstissä - kahden ikäryhmän käsityksiä

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää kahden ikäryhmän, nuorten aikuisten (18–30-vuotiaat) ja keski-ikäisten (45–60-vuotiaat), mielipiteitä sanomalehtitekstissä esiintyvistä puhekielisistä ilmauksista. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, kuinka hyvin vastaajat erottavat puhekielen normitetusta kirjoitetusta kielestä, ja miten he suhtautuvat puhekielisten ilmausten käyttämiseen sanomalehtikontekstissa. Tutkimus on toteutettu kyselytutkimuksena, jossa vastaajille ei kerrota etukäteen mikä itse asiassa on tutkimuksen kohteena. Tarkastelen esiintyykö tutkimuksen kohteena olevien ikäryhmien mielipiteissä eroavaisuuksia. Tutkimuksen kohteena ovat myös tietyt puhekielen käyttötavat ja -yhteydet sanomalehtikontekstissa. Selvitän, onko olemassa tilanteita, jolloin normista voi tutkimusryhmien mielestä poiketa ja millä tavoin. Tutkimukseni vastaajat vaikuttaisivat olevan odotusteni mukaisesti hyvin perillä siitä, mitä ovat puhekieli ja kirjakieli, ja millaisissa tilanteissa ja yhteyksissä niitä perinteisesti käytetään. Vastaajat suhtautuvat suhteellisen myönteisesti siihen, että on tiettyjä tilanteita ja yhteyksiä, jolloin näistä totutuista säännöistä voidaan poiketa. Pääsääntöisesti puhekieltä ei tulisi vastaajien mielestä käyttää sanomalehtitekstissä. Kuitenkin sitä voi heidän mielestään käyttää tietyissa juttutyypeissä, kuten mielipidekirjoituksissa ja haastatteluissa. Erityisen sallittua ja suotavaa puhekielen käyttö on heidän mielestään suorissa lainauksissa. Esimerkkilauseita tarkasteltaessa vastaajista juuri kukaan ei hyväksy puhekielistä muotoa, edes suoriin sitaattilauseisiin. Mitä tulee puhekieliseen sanastoon, uudet erikoislainat ovat edelleen vastaajilleni vieraita, eikä niitä kovin helposti hyväksytä sanomalehtikieleen. Asiasanat:kansanlingvistiikka, kirjoitettu puhekieli, puhekieli, sanomalehtikiel