Kuntaliitoksella kohti suuruuden ekonomian etuja ja optimaalisempaa paikallishallinnon kokoa?

Kuntaliitokset nähdään usein keinona parantaa kuntien palvelutuotannon taloudellista tehokkuutta. Samalla luodaan ajatus siitä, että paikallishallinnolle on olemassa optimaalinen koko, jossa se tuottaa palvelut tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Odotukset liittyvät teoriaan mittakaavaeduista, joita suurempi organisaatio pystyy hyödyntämään tuotannossaan ja näin alentamaan tuotannon yksikkökustannuksia. Nämä odotukset ovat tämän tutkimuksen kohteena ja tutkimuksessa on tavoitteena selvittää pysytäänkö kuntaliitoksella hillitsemään palvelutuotannon menojen kasvua. Teoria mittakaavaeduista on kehittynyt yksityisellä sektorilla, teollisessa tuotannossa, ja sen soveltamiseen julkisessa palvelutuotannossa liittyy useita epävarmuustekijöitä. Käytännössä skaala- ja mittakaavaetujen syntyminen on epätodennäköistä suurimmassa osassa julkisia palveluja. Suuremmat paikallishallinnon yksiköt saattavat kuitenkin hyötyä muista taloudellisista eduista, esimerkiksi yhdistelmäetujen kautta. Mittakaavaedut ja tekninen tehokkuus muodostavat vain yhden puolen paikallishallintojen palvelutuotannosta. Toinen puoli muodostuu palvelutuotannon vastaavuudesta asukkaiden preferenssien ja tarpeiden kanssa, eli allokatiivisesta tehokkuudesta. Teoriassa paikallishallinnon optimaalinen koko muodostuu näiden kahden tekijän kompromissina. Tekninen tehokkuus vaatii toteutuakseen suuremman paikallishallinnon yksikön, kun taas allokatiivinen tehokkuus toteutuu parhaiten pienissä yksiköissä. Tutkimuksessa tarkastellaan tapaustutkimuksen luonteen mukaisesti Akaan talouden ja palvelutuotannon kehitystä vuosien 2005–2010 aikana. Viiala ja Toijala solmivat kuntaliitoksen vuonna 2007 ja yhdistyivät tuolloin Akaan kaupungiksi. Kuntien talous- ja toimintatilastojen, väestörakennetilastojen sekä Akaan, Viialan ja Toijalan tilinpäätösten avulla tutkimuksessa analysoidaan Akaan raha- ja käyttötalouden sekä palvelutuotannon kehitystä. Käyttötalouden osalta tarkastelun alla on sosiaali- ja terveystoimi, opetus- ja kulttuuritoimi sekä yleishallinto. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että palvelutuotannon kustannusnousun hillitseminen vaatii palvelutuotannon rakenteiden ja prosessien uudistamista. Itsessään kuntaliitos ei johda taloudellisesti tehokkaampaa palvelutuotantoon. Organisaation kasvaessa liian suureksi monimutkaiset hallinto- ja johtamisprosessit sekä niistä syntyvät kustannukset saattavat ylittää muut taloudelliset edut, jolloin syntyy mittakaavahaittoja. Paikallishallinnon kontekstissa ei tule myöskään unohtaa, että tekninen tehokkuus muodostaa vain yhden puolen kokonaisuudesta ja paikallishallinto toimii tehokkaasti ainoastaan, kun myös allokatiivinen tehokkuus toteutuu parhaimmalla mahdollisella tavalla. Asiasanat:kuntaliitos, mittakaavaedut, suuruuden ekonomia, paikallishallinnon optimaalinen koko, allokatiivinen tehokkuu