Visuo-spatiaalisuus esiopetusikäisten matemaattisissa kouluvalmiuksissa

Pääkohteena tutkittiin esiopetusikäisten havaintotoimintojen merkitystä matematiikan oppimisessa. Tarkastelun näkökulmaksi valittiin oppimisvalmiudet. Tutkimuksella haluttiin kartoittaa lapsen taitoja näillä alueilla ja saada varhaiskasvatuksen käytäntöihin uusia näkökulmia ja konkreettisia ajattelun välineitä. Pääongelmana tarkasteltiin kysymystä siitä, onko esiopetusikäisten visuo-spatiaalisilla taidoilla ja matemaattisilla kouluvalmiuksilla yhteyttä toisiinsa. Alaongelmissa käsiteltiin sekä taustamuuttujien että kokonaispistemäärässä menestymisen yhteyttä matemaattisiin kouluvalmiuksiin ja visuo-spatiaalisiin taitoihin. Taustamuuttujina olivat sukupuoli, syntymäajankohta ja erityisryhmät. Lisäksi tarkasteltiin kouluvalmiuden ryhmäarvioinnin käyttökelpoisuutta oppimisvaikeuksien seulojana. Tutkimus suoritettiin kouluvalmiuden ryhmäarvioinnilla. Tutkimusaineistona oli vv. 2005 - 2009, lukuun ottamatta v. 2008, Tampereen kaupungissa kertyneet arviointitehtävät (n=860), joista satunnaisotannalla valittiin tutkimuksen otos. Kohdejoukon lapset (n=129) koostuivat tavallisista, erityispäivähoitolausunnolla olevista, maahanmuuttajista ja koululykätyistä. Tutkimuksen päätulokseksi saatiin, että visuo-spatiaalisilla taidoilla on yhteyttä matemaattisiin kouluvalmiuksiin. Taustamuuttujilla ei ollut lineaarista riippuvuutta matemaattisiin kouluvalmiuksiin ja visuo-spatiaalisiin taitoihin. Epälineaarista riippuvuutta voi kuitenkin olla. Matemaattisella kouluvalmiudella ja kuvioiden jäljentämisellä pisteiden kautta oli riippuvuutta kokonaispistemäärässä menestymiseen. Kouluvalmiuden ryhmäarvioinnissa matemaattiset oppimisvaikeudet nousivat visuo-spatiaalisia vaikeuksia enemmän esille. Tutkimuksen toteuttamiseen valittu testi koettiin hyväksi tälle kohderyhmälle ja se on mitannut lapsen taitoja kokonaisuudessaan. Asiasanat: havaitseminen, visuo-spatiaaliset taidot, matemaattiset kouluvalmiudet, esiopetusikäiset, esiopetus, matematiikan oppimine