Työnohjaajien kokemuksia työhyvinvoinnista työelämän kaksoissidosten näkökulmasta

Kiinnostuin luettuni artikkeleja aikuiskasvatuksen julkaisuissa tutkimaan työhyvinvointia viestinnän näkökulmasta työelämässä. Oletuksena gradu-työssäni on, että ristiriitainen viestintä vaikuttaa negatiivisesti työhyvinvointiin syystä että emme tiedä, mitä meiltä oikeasti odotetaan. Syntyy ristiriita, jossa voidaan puhua yhtä, mutta tarkoitetaan tai toimitaan kuitenkin toisin. Kaksoissidoksellisuus syntyy erityisesti tilanteissa, jossa työelämän ongelmat ohitetaan epäselvällä viestinnällä. Mikä on organisaation toiminnan tavoitetila, kun organisaatio puhutaan kannustavasta tiimityöstä, mutta tiimin jäsenet kilpailevat keskenään palkkioista? Mikä on työntekijän iän vaikutus työyhteisöissä – organisaatiot voivat kannustaa puheissa elinikäisen oppimisen puolesta työelämän muutoksissa, mutta tuetaanko elinikäistä oppimista oikeasti? Miksi vaaditaan eläkeiän nostamista, mutta kuitenkin työelämästä jää pois paljon työntekijöitä työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää? Miksi organisaatiot irtisanovat työntekijöitä vaikka jokin yksikkö on tehnyt kannattavaa taloudellista voittoa. Tutkimukseni pohjana lähetin kesäkuussa 2010 e-lomakkeella kyselyn työnohjaajille, jotka ovat erikoistuneet erilaisten työyhteisöjen ongelmiin ja kysyin muun muassa: 1) Onko työnohjaajien mielestä työelämä kaksoissidoksinen? 2) Vaikuttavatko työnohjaajien mielestä kaksoissidokset työhyvinvointiin? 3) Voiko työhyvinvointia kehittää? Voiko ihmisiä ohjata huolehtimaan omasta ja työyhteisön työhyvinvoinnista? Tutkimukseni vastausten perusteella olen päätellyt, että kaksoissidokset vaikuttavat työhyvinvointiin. Osassa kysymysvastauksia ristiriitaa ei koettu tai ristiriita oli hyväksytty, mutta osassa ristiriita koettiin olevan osa laajempaa kokonaisuutta. Vastausten perusteella päättelin, että työhyvinvointiin vaikuttavat seuraavat tekijät: perustehtävä, johtaminen, työntekijä itse, työyhteisö, vuorovaikutus ja työntekijän arvot . Edellisen lisäksi päättelin, että voimme itse vaikuttaa omaan työhyvinvointiin kehittämällä ja arvioimalla omaa perustehtävää, osaamista, terveyttä, vuorovaikutustaitoja, arvoja ja ymmärtämällä ristiriitaisuuksien merkitystä osana laajempaa kokonaisuutta. Kyse on kokonaisvaltaisesta oman elämänhallinnasta, kun huolehdimme itse omasta työhyvinvoinnistamme. Työntekijän tavoitteena on oma elämänhallinta työhyvinvoinnin keskiössä. Keskiössä hänellä on ”turvavyö”, jonka turvin hän tulkitsee ympäristön viestintää ja toimintaa oman ymmärryksen, tunteiden ja persoonallisuuden pohjalta. Asiasanat: työnohjaaja, työhyvinvointi, kaksoissidokset, johtajuus, elämänhallint